25.6. Elämä on vain elämää..

Nyt ei jaksa enää edes pyytää anteeksi ettei oo päivittäny pitkään aikaan...näköjään laiskuus on tauti josta ainakaan minä en voi parantua. Teemme siis pikakelauksen kaikkiin oleellisiin tapahtumiin...ja ne joita en tässä muistakaan mainita, ovat kyllä oleellisia joten älkööt mahdolliset seuralaisemme seikkailujen tiellä vetäkööt hernettä nenuun. :)

9.5. Cujo kävi ekassa pentunäyttelyssään ja riemukseni sai KP:n. :) Ryhmissä ei sijotuttu mutta eipä voi mittään. Esiintyminen oli vähän sitä sun tätä mutta nykyään liikkuu varsin paljon paremmin. Rico on toipunut leikkauksesta ennätysnopeasti. Muita vaikutuksia ei vielä näy mut merkkailee vähemmän.

Janican, Kaven, Chain ja Ricon kaa heitettiin Kajaanin reissu. Cujo oli tällä välin eka Sonjalla ja sitten Leenalla hoidossa, iso kiitos heille! Rico jäi kisassa harmillisesti pisteen päähän finaalirajasta ja finaalissa Chai oikoi aika huolella joten tuloksilla ei varsinaisesti meidän porukka voinut kehuskella, mutta muuten oli vaan taas niin mahtava reissu. Koirat nautti kun sai rallatella järven rannalla ja ihmiset nautti kun ei ollut kiire mihinkään. :) Rico kävi myös luonnetestissä, pisteitä herui 155 p ja mies on myös laukausvarma. Luonnetestistä teen myöhemmin erillisen osion jossa kerron tarkemmin kokeen kulusta. Koirakavereita ollaan nähty niin paljon kuin mahdollista. Sonjan, Rudyn ja Cujon kaa käytiin veneilemässäkin Vasikkasaaressa. Cujo oli niiiin reipas taas, mikään ei pelottanut ja tyyppi kiipesi yksin näköalatorniinkin! :)

Muutenkin Cujottimeni on kunnostautunut älykkyydellään...leikki kontaktiliimalla...tulin pari viikkoa sitten kotiin ja eteisessä oli Cujo vastassa "Hei mamma! Tuli tylsää ja liimasin tällä kontaktiliimalla itteeni tän liimaputkilon, muovipussin ja Ricon rakkaimman pehmolelun!Siistiä!" Lekurikeikkahan siitä tuli. Meidän vakkarilekuri sanoi puhelimessa että ei tarvii tehä mitään, lähtee itsestään pois. En uskonut ja hyvä niin. >:( Toisella lekurilla karvat ajeltua selvisi että liima oli vetänyt nahan ihan rypyille!Oli siis varmasti kipeä. Nyt poika näyttää vähän kapiselta rotalta mutta muita vammoja ei ole joten tästä taidetaan selvitä hetkellisellä kosmeettisella haitalla. :) Kaikkea ne lapset keksii...

Tällä hetkellä ollaan Perhossa käymässä. Pojat vetää lonkkaa raskaan lenkin jälkeen, Rico nimittäin lähti peuran perään! Yhteensä taisi juosta reilun kilsan sata lasissa joten ei kumma jos väsyttää...

Jälleen kerran kiitokset ystäville jotka piristävät arkeamme! :)

2.5. Tötteröpää ja muita seikkailuja

Apua, miks tää päivittäminen pitää aina siirtää ja siirtää ja sit on niin paljon mukamas asiaa ettei tosikaan...hmm..mietitäänpäs...

Cujotin on käynyt rokotuksissa joten kaikki ovet ovat nyt avoinna! :) Pikkumiehellä oli painoakin jo 20 kiloa vaikka se melkoinen luuviulu onkin. Ei oo silmä ihan vielä siirtynyt rhode-taajuudelta vinttari-linjalle.. :) Käytiin samalla reissulla moikkaamassa Selja-siskoa, oli taas kersoilla hirmu hauskaa!Ja Selja on niiiin kaunis. Väri on aivan upea. Yhtä rämäpäisiltä pennut kyllä vaikutti että selkeesti on yhteiset geenit. ;)

Maanantaina mulla oli pitempi päivä koulussa joten Jenna oli käynyt päivällä lenkittämässä pojat ja kuulemma Ricokin oli oikein suostunut pitemmälle lenkille lähtemään! Hirmu hyvä juttu, Ricohan on ollut vähän nihkeä vieraampien kanssa lähtemään yhtään mihinkään, ainkaan jos lähtöpisteenä on oma koti. Samana iltana käytiin myös Sipoon koirametsässä moikkaamassa Nalan porukkaa. Koirilla oli hirveät juoksuskabat, välillä oikein pelotti katsoa sitä juoksua ja hurjia käännöksiä! Cujon nopeus on kyllä melkoinen jo nyt. Onneksi Nala välillä antoi periksi painissa joten pikkumies sai kuvitella että hän nyt ihan oikeasti selätti TAAS yhden aikuisen rhoden. :) Kiitokset Minnalle ja Jennille lenkkiseurasta!

Tiistaina ajeltiin Pukkilaan. Nappasin Janican hänen työpaikaltaan kyytiin tosta Helsingin puolelta. Rico on aina niin iloinen kun mennään Pukkilaan, se varmaan muuttaisi sinne jos antaisin luvan. :) Oli taas ihan hemmetin hauska lenkki. Pelloilla Rico,Chai ja Kave lähti linnun perään (lentävän sellaisen, joten toiveet saada se kiinni oli aika heikot, mutta näitä älypäitähän se ei haitannut). Oli ihan mielettömän makean näköstä kun koirat veti täysiä pitkin isoa peltoa. :) Chiliä homma ei niinkään kiinnostanut ja Cujo nyt taas ei tapansa mukaan ehtinyt tajuamaan mitä oikein tapahtui. :) Loppulenkillä koirat bongaskin jäniksen! Chai, Chili ja Kave lähti perään ja mä kerkesin jo onnitella itteäni "No MINUN koirani eivät ainakaan lähde!" Paskanmarjat, ku Rico näki jäniksen ni perään vaan...Siinä sitten karjuttiin (kuuroiksi muuttuneille) koirille. Janica lähti suoraan perään ja mä kiersin vähän oikealta josko ne ilmaantus portille päin kun oltiin ihan lähellä Janican ja Kriden pihaa. Cujo ei (yllättäen) TAASKAAN kerennyt tajuta mitään ja pysyi koko ajan mun vieressä. Yhtäkkiä näin Ricon siinä pätkän päässä ja huusin sitä. Tyyppi ei korvaansa lotkauttanut! Kutsuin uudestaan ja sitten, juuston houkuttelemana, lähti valumaan kohti. Siinä vaiheessa tajusin että se olikin Chai!Pelottavaa miten samiksia ne niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta välillä on. :) No, nappasin Chain kiinni ja lähdettiin metsään ettiin muita. Samassa Rico kurvaa mun takaa meidän luo, siis täysin päinvastasesta suunnasta mihin se lähti. Hetken päästä Janicakin tuli kahden muun pöhelön kanssa ja porukka oli kasassa. Ilmeisesti Ricokin oli jo mennyt edeltä Kaven kanssa tietä pitkin, joten en käsitä mistä ja millä vauhdilla se on mun taakse kurvannut. Superman? Vai Superdog? :) Joktap, oli kaikin puolin hauskaa, illan kruunasi jälleen yksi kuvaussessio Cujon kanssa. Hienoja kuvia saatiinkin, kiitos Janican kärsivällisyyden. ;) Niitä sitten myöhemmin jhka saan niitä käsiini.

Keskiviikkona koitti Ricon kohtalon hetki. Itteä suorastaan itketti matkalla, en tiiä kyllä oikein miks. Päätös oli jo tehty ajat sitten ja olin ja olen sinut sen kanssa. Kai vaan jännitti jättää se sinne ja onhan leikkaus aina leikkaus vaikka toisi rutiinitoimenpidehän toi uroksilla on. Mentiin lekuriin vähän ennen kahdeksaa. Lääkäri antoi rauhoittavaa ja hetken kuluttua Rico heiluikin kuin ruotsin laiva. :) Sitten se lääkäri nappasi Ricon hihnaan ja vei pois. Kamalan näköstä. Tuntu kyllä hirveältä jättää se vaikka luotinkin että on hyvissä käsissä.

Yhden aikaan miehen sai hakea pois ja voi pojat, että se oli pihalla! :) Ihan tillintallin. Kotona matkalla autolta ovelle pysähty pari kertaa ihan niinkuin ois unohtanu miten kävellään tai minne tässä ylipäätään oltiin menossa. :) Pikkuraukka. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja Rico on ollut niiiiin mielettömän kiltti potilas että oon todella ylpeä siitä. Ei oo yrittäny käydä sidetaitoksen tai haavan kimppuun eikä haittaa mitään vaikka on kauluri päässä. On se vain niin kiltti! (tiedetään, ja joskus ihan paskapää...) Saas nähdä mitä vaikutuksia leikkaus tuo tullessaan. Pojat on nyt olleet erillään koko saikun ajan ja ovat vielä muutaman päivän ainakin.

Torstaina käytiin Sonjan ja Ruutisen kansa tutustumassa Luukin metsiin. Ihanaa mitkä maisemat onkin näin lähellä kotia!Täytyy sanoa että asun kyllä hyvällä paikalla. Lenkin mielenkiintoisen anti oli se kun Cujo kesken hepulokohtauksen yhtäkkiä ponkaisi järveen! Sille tais tulla joku virhearviointi... :) Aika syvää siinä oli mutta Cujo sai kyllä omin voimin raahattua itsensä rantaan. Ihme tyyppi, sit se vaan ravisteli ittensä ja jatko riehumista. :) Kuvia lenkiltä myöhemmin jahka toimitan ne web masterille eli meidän Riikalle. :) Koirat juoksi ihan hulluna pari tuntia joten meillä olikin aika rauhallinen vappu. Käytiin vielä illalla etsimässä Svenkkaa Paloheinästä mutta harmi kyllä treenejä ei ollut. (Mitä?Ei treenejä vappuna?Miten voi olla?? ;) ) Harrastettiin sitten vähän koirien ylämäkijuoksutusta, oli kyllä hauskaa. Kiitokset Sonjalle ja Ruutiselle tehokkaasta päivästä! :)

Perjantaina lähdin aamusta pyörähtämään Hollolan ryhmiksessä jälleen Sonjan ja Rudyn kaa. Jännitys tiivistyi kun selvisi että paikalla oli nartuista vain Rudy ja Chai!Serti tulemaan ja äkkiä, kummalle vaan!Valitettavasti tuomari ei ollut samaa mieltä ja antoi molemmille EH:t. Pöh. Hollolan keikan jälkeen painuin itse töihin ja Sonja kävi sit illansuussa käyttämässä pojat ulkona.

Tässä tarinaa taas hetkeksi...nyt meillä eletään saikkulaisen rytmin mukaan. Rico itse on kyllä sitä mieltä että virtaa ja voimaa olisi kuin pienessä pitäjässä, mutta täytyy nyt ottaa rauhallisesti hetken aikaa. Viikon päästä meillä on Cujon kaa eka näyttely!Kamalaa. Rokotusten viivästymisen vuoksi (kun Cujolla oli se flunssa) me ei ehditä mihinkään mätsäriin tai mihinkään harjottelemaan. Argh. Onneks me ollaan ainoat unkarilaiset kehässä ni ehkä se jopa hetken keskittyy...

Näihin kuviin ja tunnelmiin...Espoo kuittaa.

20.4. What a weekend... :)

Viikonloppu meni näytelmissä...perjantaina pakattiin Rudy ja Rico autoon ja heitettiin Cujo Päivin ja Timon hoteisiin viikonlopuksi. Sonjan kanssa ajeltiin ensin Perhoon mun vanhempien luo. Lauantaiaamuna lähdettiin kymmenen maissa ajelemaan Ilmajoelle. Rhodeja oli ilmotettu kolme, ja paikan päällä selvisi että se kolmas on Eden. Kehä alkoi joskus puoli kolmen aikaan joten meillä oli hyvää aikaa käydä lenkillä ja kuluttaa ABC:n penkkejä. Paikan päällä oli ihan järkyttävän kylmä vaikka aurinko paistoikin. Tuuli oli sen verran ankara että toppahousuilla ja muullakin alaska-varustuksella sai olla.

Ricon vuoro oli ensin mennä kehään, Rico olikin ainut uros- Oli NIIN hienoa mennä kun tuomari totesi ensimmäiseksi "Onpa mukavaa kun tuot kehään näin hienon uroksen, välillä sitä näkee semmoisia rhodesiankoiria ettei ne ole rhodeja ollenkaan..." Rico liikkui ihan kivasti saimme ERIn ja Rico oli siis heti myös PU1. Sitten vaihtamaan koiraa kun oli tarkoitus esittää myös Rudy. Jännitys tiivistyi kun näimme että Eden sai EH:n- Rudy oli kehässä aivan älyttömän ihana,TAAS, niin helppo ja mukava esittää,seisoi hyvin ja liikkui kauniisti (Ricohan väillä seisoo miten sattuu ja on vähän perässävedettävä). Harmitti kun Ruutikin sai EH:n. Rico oli siis suoraan ROP ilman sen kummempia valintoja.

Jäimme odottamaan ryhmäkehiä, mutta kun ryhmät 4 ja 6 oli yhdessä ja laskeskelin että meitä on siellä joku 20 koiraa niin toiveet ei ollut kauhean korkealla. Mieliala kyllä kohosi koska Rico liikkui aivan mielettömän hienosti isossa kehässä. Mammakin sai kunnolla pistää töppöstä toisen eteen ja suorastaan liidimme siellä. Rico ei tarvinnut edes nameja ja otti välillä pari laukka-askeltakin, niin riemuissaan tyyppi oli- :) Kai se sit oli vaan niin kivaa kun sai juosta lujaa hyvällä pohjalla ja tilaa piisasi. Tuomari huitoi kättä ja mä jotenki käsitin että meidät viisattiin pois. Mentiin kehästä ulos ja hetken päästä huudeltiin että "Rhodesiankoira takaisin!"Mitä hemmettiä?Mä olin ihan pihalla mutta mentiin siis takasin kehään. Siinä vaiheessa osasin jo laskea neljäänki ja tajusin että ei helvata,mehän sijotutaan!Vielä muutama kierros ja me oltiin neljänsiä!Jihuu!Olin NIIN tyytyväinen. Päivän saldona ROP ja RYP-4! :) Saatiin kolme kivaa pokaalia ja kaksi ruusuketta joista ryp-ruusuke oli ehkä lautasen kokoinen. :)

Lauantai-iltana meillä kotona ei sitten hirveästi muuta jaksanutkaan kuin syödä, käydä pesulla ja painua petiin. Siinä välissä ehdin valjastaa isosiskonsa surkeuteen kyllästyneen pikkusiskoni meidän web masteriksi. :) Mä oon niin tumpelo näiden koneiden kanssa että tästä lähin Riikka saa niitä muokkailla ja hoitaa ulkoasuhommat.

Sunnuntaina oli sitten Pyhäjärven ryhmiksen vuoro ja lähdimme matkaan vähän ennen seitsemää, ihan silmät ristissä...toivoin Ricolle ERIä koska Lehkonen on aiemmin tykännyt Ricosta. Paikka oli vähän järkytys. Ilmolappujen mukaan siellä olisi "hieman viileää". Jepjep...oli todellakin!Koiratkin oli häkissä koko ajan takit päällä ja itellä nenä vuosi ja käsiä sai hinkata yhteen että tunto säilyy.Kehä oli vaihteeksi kivan kokoinen, harmi vaan että osa koirista näkyi liukastelevan ihan huolella. Junnu-uroksia oli kaksi joista toinen sai EH:n ja toinen EVA:n, joten ERIllä irtoaisi taas jotain...Rico ei onneksi kehässä liukastellut vaan otti koko suorituksen ihan lungisti. Kivointa tuntui olevan kun sai mammalta jauhemaksapihvejä. :)  Saatiin siis ERI, jihuu!Sekään kun ei tosiaan oo mikään itsestäänselvyys Ricon kanssa. Sitten Ruutisen kanssa kehään, joka valitettavasti liukastui eikä sitten oikein esiintynyt enää edukseen. Tuloksena meillä EH. ROP/VSP-kehässä tuomari sijoitti kauniin Seran VSP:ksi (valioitui muuten samalla,onnea Tiinalle tätäkin kautta!) ja Rico oli jälleen ROP!Ihanaamahtavaa. Tällä kertaa emme jääneet ryhmiin koska kotiin oli matkaa about 460 kilsaa.

Väsyneinä mutta onnellisina ajeltiin Järvenpäähän hakemaan mamman pikkuista eli Cujoa kotiin- Cujo oli kuulemma ollut oikein kiltti ja reipas ja oli muiden kanssa osallistunut puunkaatoonkin. :) Suuret kiitokset Päiville ja Timolle hyvästä hoidosta!

Mitäpä jäi käteen viikonlopusta?Seura oli ainakin hyvää eikä tullut Sonjan kanssa tylsää pitkilläkään matkoilla,aika meni rattoisasti jutellessa ja spekuloidessa. Koirat käyttäytyi tosi hienosti koko reissun ajan ja ottivat  autossa rennosti.

2xROP ja 1xRYP-4....tähän on hyvä lopettaa. Ricolle on varattu kastraatioaika 29.4. ja tämän jälkeen Cujo saa ottaa "näyttelyvastaavan" hommat hoitaakseen. :) Ricon kanssa on ollut hienoa tutustua näyttelyiden maailmaan ja tämä viimeinen viikonloppu säilyy varmasti mielessä kauan. :) 

6.4. Terveysasiaa ja vähän muutakin

Ricon kanssa pyörähdettiin männä viikolla lekurissa, ultrattiin eturauhanen. Kas tässä eläinlääkärin viisaita ajatuksia:

"Ricon prostatan kontrollikäynti

Eturauhasessa ei näy märkäiseen tulehdukseen viittaavaa, mutta koko on suurehko. Viimeksi näkyi noin 17 mm kokoinen kysta, se on nyt n. 14-15 mm. Lisäksi näkyy toinen 5 mm kysta ja useampia tummia (harvaaikuisia (tuo on suora lainaus, tarkottikohan lekuri harvalukuisia??)) alueita, joihin potentiaalisesti voi syntyä uusia nestekertymiä.

Yksittäistä kystaa ei kannata hoitaa punktiohoidolla, koska prostatassa on useita alueita, joista potentiaalisesti voi syntyä uusia kystia. Ongelma ratkeaa pysyvästi kastraatiohoidolla, jonka jälkeen aniharvoin enää tarvitaan uusia prostatahoitoja. Kastraation jälkeen riittänee eturauhasen ultraäänikontrolli n. 3 kk päästä."

Suunnaton helpotus että vaivat ovat kuitenkin hoidettavissa. Viimeksi sanottiin vaan että "eturauhasessa näkyy JOTAIN JUTTUJA" ja minä tietysti pelkäsin pahinta tyyliin kasvain-syöpä-kuolema! Mutta ei sentäs. Näin ollen Rico käy Ilmajoen ja Pyhäjärven ryhmiksissä heittämässä viimeiset kunniakierrokset kehissä jonka jälkeen poika kastroidaan. Onneksi pallittomuus ei estä juoksuharrastusta ja mies ehtiikin mainiosti toipua ennen kevään ekoja kisoja. Muutenhan Rikhard voi aivan älyttömän hyvin. Ruoka maistuu,karva kiiltää, se on iloinen ja pirteä ja leikii ja rallattaa koko nuoren sydämensä innolla. :) On se vain niin rakas ettei sanat riitä. Merville kiitokset kun olit lekurireissulla henkisenä tukena ja nostoapuna. :)

Cujon kanssa edetään kohti sisäsiisteyttä hiirenaskelin. Välillä se jo vähän piippaa ovelle päin mikä on tietty hyvä juttu. Nyt se on ruvennut jo hiffaamaan että myös hihnassa voi tehdä tarpeensa. :)Yönhän se on jo ihan siisti ollut piiitkän aikaa. Välilllä meinaa usko loppua mutta eiköhän se tästä.

Nyt on vähän harjoiteltu jo kehäliikkumistakin. Harmittaa kun sen typerän yskän ja antibioottikuurin takia rokotukset siirtyi eikä ehditä yhteenkään mätsäriin ennen ekaa pentunäyttelyä. No mutta, harjoitellaan sitten siellä, eihän ne mitään kuolemanvakavia tilaisuuksia oo. :) Äitienpäiväviikonloppuna menemme Kannuksen pentunäyttelyyn. Mun vanhempien luota kun ei oo Kannukseen kuin sata kilsaa, ja samalle reissulle vois napata mukaan erinäisen määrän siskoja kummityttöjä yms. :) Eilen illalla taas söpösteltiin sohvalla poikien kans. Rico makas vieressä ja Cujo sylissä. Harmi että se ei enää kovin kauaa mahdu syliin. Mutta onneks se edes tuoksuu vielä pennulle! :)

Pojat tulee edelleen loistavasti juttuun. Ne on NIIN söpöjä kun nukkuvat vierekkäin tai Cujo Ricon päällä yms. Yks päivä ne jopa söi samaa luuta. :) Nyt sitä vasta rupeaa pikkuhiljaa tajuamaan miten onnellinen Rico varmasti on kun sillä on oma kaveri kotona. Se hoivaa ja nuolee Cujonkin aina puhtaaksi hännänpäästä nenänpäähän. Ja miten kiva Cujon kannalta oli tulla paikkaan missä on jo toinen koira. Sehän palvoo Ricoa, Rico on ihan se idoli. Hihnassa kun pojat kävelee niin Cujo tepsuttaa aina ihan kiinni Ricon kyljessä ja vilkasee sitä aina välillä ihan ku sanoakseen "Enks kävelekki hienosti tässä?" :) Mamman höperöt.

Paljon ollaan viime aikoina taas nähty kavereita ja ulkoiltu. Ihanaa kun kevät tulee!Ittekin on paljon virkeämpi. Erityiskiitokset Sonjalle, Janicalle, Päiville, Minnalle ja Jarille lenkkiseurasta!Ilman kaikkia meidän ihania ystäviä elämä olisi huomattavasti tylsempää. :)

16.3. Elämä se on yhtä laulua vaan

Ja taas voi pohtia mitä kaikkea me ollaan tehty...hmm..

Tänne perämetsiin lähelle muutti pentuseuraa, jota käytiin moikkaamassa,nimittäin afgaaninvinttikoira Eros laumoineen. Käytiin pari viikkoa sitten heitä treffaamassa. Jennan Theba-afgaaninarttu ei ollut Ricon ihanuudesta oikein vakuuttunut mutta hyvin mahtuivat samalle pihalle. Alkujännityksestään toivuttuaan Enya-salukinarttukin innostui vähän spurttailemaan Ricon kanssa. Cujolla ja Eroksella oli ihan omat leikit joskin hyvin paljon Cujo myös veteli itsekseen spurttia pitkin piaa. :) Kiitokset Jennalle seurasta, oteetaan heti uudestaan kun ehditään!

On käyty Pukkilassakin, yllätys yllätys. :) Käytiin lenkillä ja sit meillä oli Janican kaa kunnianhimonen tavote saada Cujosta napattua hyvät potrettikuvat. Helpommin sanottu kuin tehty...ei oo mitään niin nopeaa kuin koiranpentu eikä mitään niin hidasta kuin valokuvaa ottavan ihmisen sormi. :) Hiki hatussa tehtiin töitä ja ihan kelpo kuvat sielä tulikin...Kiitoksia vaan Janicalle kuvista ja kärsivällisyydestä. ;)

Pidettiin myös Kalajärvel oikein teholenkki jonne tulivat minä ja pojat, Sonja ja Rudy ja Sonjan täti, Sonjan sisko Satu Manta-lapinkoiran kans ja Mervi koko laumansa kanssa. Kalajärven metsät valloitettiin siiten ihan tyylillä. :) Oli hauskaa ja porukka tuli hyvin juttuun. Ricoa ei ois voinu vähempää kiinnostaa vaikka oli ihan vieraitakin tyttöjä paikalla, se vaan nuuskutteli omiaan. Cujo oli riemuissaan kun sai tavata Stanley-veljensä.

On muuten käyty taas Klaukkalassakin. Selja-sisko vaan kaunistuu, se on nyt ihan suklaan/toffeenruskea raitapaita. Tällä kertaa myös Mervi ja Stanley ja mun Rico oli mukana. Rico tyyty lähinnä kattelemaan vierestä pentujen säätöä ja seuraamaan Csaban ruuanlaittoa. :)

Ollaan käyty myös Ammilla ja Chilillä. Ekalla kerrallahan Cujo oli Chilin mielestä vähän ällö mutta nyt iso mies oli jo paljon kiinnostuneempi ja pojat saivat jo vähän hammastelua ja leikkiäkin aikaiseksi. Cujon mielestä Chili oli tietysti ihana...se on nyt aivopesty tykkäämään kaikista rhodeista. :)

Sonjan ja Rudyn kans on tehty teholenkkiä lähinnä meidän metissä (krhöm, enhän minä nyt niitä ehkä ihan omista mut ymmärrätte pointin). Cujokin rupeaa pysymään hyvin tahdissa ja Ruutinen on sen mielestä tietysti aivan ihku. Onhan se ihana mut Cujo ei ehkä oo kauhean luotettava todistaja koska sen mielestä KAIKKI on ihania. :)

Eilen käytiin Klaukkalassa piiiitkästä aikaa Danon porukan luona lenkillä niin että sekä Minna että Dano oli mukana. Minnallahan oli koipi mäsänä pitkän aikaa ja nyt Danolla oli kröhää niin ei sitten oltu hetkeen nähty ihan koko remmin voimin. Hauskaa taaskin oli. Cujo oli ekana tunkemassa heille sisään että näköjään ihan hyvät muistot hoitopaikasta on jäänyt. :) Rico oli taas lenkillä niiiin Äijä. Sehän on aivan vakuuttunt että hän on meidän koiraporukan pomo (ja niinhän se onkin) eikä kellään oo siihen mitään sanomista. Kaikkein eniten se antaa Cujon pomppia ja säätää koska sehän on vasta pentu. Danolle piti pari kertaa muistuttaa että kuka täällä määrää. Ei siis todellakaan mitään tappelua vaan ihan rauhallinen örähdys/murahdus aina sillöin tällöin.

Mutta sitten tapahtuikin ihmeellisiä...Rico ja Ruutihan on heti tutustumisestaan alkaen, kohta vuosi sitten, ollut tosi hyviä kompiksia, matkustaneet ja lenkkeilleet nätisti yhdessä, ei ikinä mitään riitaa. Rudy ei oo koskaa näyttäny hammasta tai mitään Ricolle, eikä Rico oo yrittäny astua yms. Se suhtautuu Ruutiin ihan niinkuin Chaihin ja Milliin - - > "seksuaalisesti'" ei vois vähempää kiinnostaa. :) Nyt sit lenkillä heittelin palloa ja Ruuti nappasi sen. Ricokin olisi halunnut pallon. Kun se meni ottamaan sitä Rudylta pois, niin - yllätys,yllätys!- Rudy murisikin Ricolle (mitä ei siis oo koskaan tehny, eikä muutenkaan oo ikinä uhmannu Ricoa mitenkään). No, täähän ei meidän sovinistisialle sopinu ollenkaan, vaan Rico pölläytti Rudyn maahan, alisti sen tassullaan alleen ja murisi ihan hampaat irvessä tyyliin "nyt akka asetut tai tulee oikeasti turpaan!" Tilanne oli kyl ohi ihan muutamassa sekunnissa meidän ihmisten lähinnä äimistellessä vierestä että mitä tapahtui. No, Rudy luikki häntä koipien välissä pois ja Sika (a.k.a. Rico) sai pitää armaan pallonsa (Ricohan ei siis edes välitä palloista eikä koskaan leiki niillä...) jonka mamma sitten tylysti nappas suusta ja pisti taskuun loppulenkin ajaksi. Ihme possuilua...se on vaan jotenkin niin täynnä omaa asemaansa ja arvovaltaansa Kalajärven alajaoston koirien keskuudessa että se ei siedä ees Rudylta minkäänlaista paskaa. Jos se ois mulleki tommonen ni ei hyvä heiluis.

Samalla lenkillä Cujo onnistu saamaan kepin jumiin suuhunsa. Mitään ei kuitenkaan ehtiny tapahtua koska Riku huomasi heti että Cujolla on joku hätänä ja menin sitten kaivamaan kepin pois. Oikeasti, Ricolla ei oo IKINÄ jääny keppi jumiin mihinkään ja pikku kävelevä hasardi saa heti.Hohhoijaa...

Ricon kans ei päästykään sinne ultraan, mutta ollaan menossa viimeinen päivä. Toivottavasti sit selviää jotain ja voi vähän tehä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Rico on kyl muuten nyt paljon paljon pirteämpi ollu, lenkeilläkin kirmailee hulluna ja sisällä painii Cujon kanssa tuntikausia. Kevättä rinnassa vai mitä lie, ihan sama kunhan elämä hymyilee. :)

2.3. Pitkästä aikaa..

Miten tää on menny tämmöseks et mä en koskaan saa näitä sivuja päivitettyä...argh. Vetoan siihen et mulla ei oo himassa konetta ja työkone ei yhtään tykkää suntuubista. Itseasias töissä en melkeen viikkoon päässy kirjautuun ees rhodejen foorumiin!Hämärää, ja äärimmäisen ärsyttävää. Nyt joutuu kaivaa oikein kalenterin kun miettii että mitähän kaikkea me ollaan tehty...

Alotetaan vaikka Ricon kuulumisista. Vyöhyketerapia-ajan jouduin perumaan koska auto rupes temppuilemaan. Kuusinumeroisia rahasummia (no,ehkä' vähän liioteltuna) vilisi vaan silmissä kun pelkäsin pahinta mut sit kaverini Juha vilkas autoa ja totes että pikkuvika, laturin hihna löysällä. Jonka jälkeen se meni poikki ja Juha-parka sai taas raahautua meille fiksailemaan... :) Ei siis päästy terapiaan. Höh. Keskiviikkona meillä on aika ultraan, katsotaan näkyykö se "juttu*" vielä eturauhasessa ja jos, otetaan näyte ja selvitetään että mikä se on. Ricon leikkaushaaveet pyörii päässä mutta en tee (enkä oikein voikaan) mitään päätöksiä ennenkuin selviää mikä miehellä siellä lopullisena vikana on. Toivottavasti ei mitään hirveätä....

Cujon kanssa Rico on hyvää pataa. Toistaiseksi ainakin jätkät rupeaa olemaan hyviä kaiffareita. Rico leikkiessään jopa menee itse selälleen josta Cujo sitten pääsee "selättämään" sen. Antaa pikkuisen elää harhoissaan... :)

Kevättä odotellaan, sitten Ricollakin on vielä pari näyttelyä huvin ja harrastuksen vuoksi ja tärkeimpänä tietty maastokisat. Kunhan herra vaan muistaa juosta nätisti eikä rupea ajattelemaan että "syön ensin tuon vastustajan ja SITTEN haen ton pupun". Näin vois käydä kun juoksee urosten kanssa siis. Noh, aika näyttää...jos rupee sikaileen ni sit Rico saa toteuttaa itteään vain treeneissä, ei me kuitenkaan ruveta muiden kisoja sotkemaan.

Käväistiin Sonjan ja Ruuti-prinsessan kanssa Raumalla ryhmiksessäkin. Cujo oli silloin Klaukkalassa Dano-pojan perheen hellässä huomassa. Erityiskiitokset Minnan ja Juhanin pojalle Rikulle joka kantoi päävastuun Cujon vahtimisesta ja oli tehnyt ilmeisen hyvää työtä. :) Rico oli talonvahtina ja Jenna-hoitaja (hoitanut Ruutia tämän ollessa pentu ja me on nyt peritty hänet Sonjalta :) )kävi poikaa hoitamassa. Näyttelyyn menomatka oli vähintäänkin jännittävä (hieno reittivalinta, Sonja... :) )mutta perille päästiin hyvissä ajoin vaikka aluksi näytti että meneeköhän tiukille. Tuomari oli sitä mieltä että Ruuti on tänään EH:n arvoinen. Kehän liukkaus oli ikävä puoli mutta muuten oli hauska päivä ja oli kiva päästä pitkästä aikaa kehään. :)

Viikko sitten sunnuntaille olin järkänny Kalajärvelle pentupäivän. Sonja toimi hieman kartturina meille ettei Kalajärven metsät meitä imaise sisuksiinsa. :) Oli tosi mukava tavata tuttuja ja uusia tuttavuuksia ja monen muotoista ja kokoista rhodea. Cujokin pääsi "vääränrotuisena" mukaan ja oli aivan erityisen ihastunut 5kk vanhaan Unni-tyttöön. Mun pikku Romeo...Mutta yhtä kaikki, hauskaa oli.Kiitokset Maaretille ja Annelle avusta!

Cujokin on kovasti kasvanut, tai niin ne muut sanoo. :) Mä katon sitä vieläki rhode-kiikareiden läpi ja monesti oon yllättäny itteni aattelemasta "voi ku se on laiha..." kunnes tokenen: niin, Mari, se on vinttikoira. :) Mut ruoka maistuu pojalle hyvin ja tuntuu että sillä on aina nälkä. Cujo on nyt ollut kohta viisi viikkoa meillä ja ainut tuho on repaleiksi revitty vessapaperirulla  (paperit included). Pissaa tulee vieläsisälle hyvinkin usein mutta on se jo vähän hoksannut keittiön nurkassa olevien papereiden pointtia. Painoa jäbällä oli viikko sitten 11 kg joten ei mikään hirveä järkäle. :)

Cujo kehitti myös ittelleen jostain flunssan. :( Viikko sitten rupesi köhimään. Kiva kun sillä on se pöpö sit ollut jo siellä pentupäivässä. Piti heti tehä soittokierros ja varottaa kaikkia muitakin, mutta lekurikin kyllä sano et nyt on kovasti yskää yms liikkeellä. Cujo sai 10 pv antibioottikuurin ja voi jo nyt paljon paremmin, ei enää edes ole mitään oireita. Mut napsitaan nyt pillerit kiltisti loppuun. Harmittaa vaan kun rokotukset siirtyy parilla viikolla eteenpäin mut ei voi mitään, näillä korteilla pelataan.

Cujon kanssa käytiin tuossa männä viikolla Klaukkalassa tapaamassa Leenan ja Csaban (he toivat unkarilaiset ekoina Suomeen) Selja-pentua joka on siis Cujon sisko. Mä kun oon pelännyt et Cujo on ihan kirppu mut oli se kuitenkin Seljaa pari senttiä korkeampi ja hieman painavampi. Musta väri hoikentaa... :) Nyt ei sit oo oikein voitu tehä mitään eikä tavata ketään ettei levitettäisi tautia. Ricokin on ollut karanteenissa vaikkei sillä mitään oireita ole edes ollu. Kai sillä sit kun on aikunen ni on Cujoon verrattuna parempi vastustuskyky.

Nyt en kuolemaksenikaan muista mitä muuta me ollaan teht...jotenki muistelisin et ollaan tässä välissä käyty Pukkilassakin?Todnäk. :) Lauantaina Jenna tuli hoitaan poikia ja mamma lähti Halkiaan Irinalle viettään kisakauden avajaisia. Yöllä kaappasin Amani-pentusen kainaloon ja voi hellanlettas että 4 kk rhodepentu voi olla sulonen. :) Cujossa on nyt jo tiettyä ylväyttä ja alkukantasuutta vaik kovin pieni onki mut rhodet on vaan niiiiiin halittavia löllyköitä. :)

Eipä tällä kertaa kummempia. Espoo kuittaa.

13.2. "Cujolla on pieni pylly ja Ricolla on iso pylly"

Noniin, josko kaiken tämän pissarallin keskeltä kirjoittaisi vähän kuulumisiakin... :) Eli tosiaan, meille muutti pari viikkoa sitten kennel Aveninaksesta (www.aveninas.com) pieni brindle unkarinvinttikoirapoika, joka tottelee tai ei tottele nimeä Cujo. 

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo, vai mites se menikään...Eniten itsellä on hermoja kiristänyt tämä loputon pissaaminen. En muistanutkaan miten tuhottoman monta sataa litraa koiranpennun rakkoon voi ollenkaan mahtuakaa!Tyrmään ihan paskapuheena sen että koiranpennulla on niin pieni rakko että ei se VOI pidättää...höpönhöpö. Jos olen seitsemän tuntia pois, ja se on tehnyt vain yhdet pissat sillä aikaa. Ja sitten menemme ulos ja se tekee iiiisot pissat, niin kertokaahan: miten on mahdollista että seuraavan tunnin aikana pentu tekee KAHDEKSAT pissat sisälle!? Mun teoria on tää: alle puolen vuoden ikäsenä koiranpennun rakko vie 90 % sen kropan pinta-alasta. Sillä on siis valtava rakko, jonne voi -kih,kih- säilöä pissaa ihan vaan omistajaa ilahduttaakseen. Ja sitä tietysti säästellään pitkin päivää, pikku lirut pitää päästää kun meinaa tulla yli laitojen..mutta sitten kun omistaja (tässä onnettomassa tapauksessa minä,pahaa-aavistamaton uhrimme) tulee kotiin voi -loiskis,loiskis!- päästää kirjaimellisesti hanat auki ja lorottaa koko pienen pennun elämäninnolla.

Eli siis, meillä pissataan nyt. Paljon.

Mutta on se muuten niiiiin reipas poika!Kerettiin jo käydä pohjanmaallakin poikien kanssa. Yllättäen Cujo veteli viiden tunnin automatkat todella hienosti, nukkui vaan hiljaa Ricon kanssa. Olin iha varma et se kiljuisi itsensä hengiltä (jossain syvällä sisimmässä osa minua varmaan sitä toivoikin..)Porukoiden luona se hurmasi kaikki varsamaisella olemuksellaan ja reippaalla käytöksellään. Ja kun ei se piru oikeastaan haukukaan kuin silloin kun Ricoa komentaa. 

Ricon Milli-siskokin on jo nähnyt Cujon. Tosin Rico ja Milli keskittyi vaan leikkimään kahdestaan, Millikin taisi ajatella että ei noin pienestä ole vielä mihinkään. :)

Pukkilan posseakin on käyty tervehtimässä. Kave olisi niin kovin mielellään leikkinyt Cujon kanssa mutta Cujo on vielä niin kauhean pieni. Onnksi se kasvaa pian niin sillä on sitten energiaa leikkiä lukuisten ytäviensä kanssa.

Maanantaina käytiin Sonjan ja Rudyn luona. Ruutinen ei ollut oikein vakuuttunut Cujosta, tosin heillä oli juuri ollut Sonjan siskon Manna-pentu hoidossa joten Ruuti tais säikähtää että ei kai toikin jää meille!! :)

Eilen käytiin kahdestaan Cujon kanssa Danoa moikkaamassa. Dano oli aivan ihana, selätti itse itsensä lattialle ja antoi Cujon retuuttaa ja purra korvista, kaulanahasta yms. :) Ja Cujoki oli ihan varma että hän ihan omilla voimillaan selätti 40-kilosen rhodepojan...

Kaiken kaikkiaan Cujo on aika kivutta solahtanut meidän elämään. Ootan vain että se kasvaisi niin olisi helpompi tehdä sen kanssa erilaisia juttuja. Heti keväällä tietty alotetaan pentunäyttelyissä ja rata- ja maastotreenit...voi, kaikkea kivaa tiedossa!

Ja sitten Ricon kuulumisia..vointi on hyvä. len varannut Ricolle ajan vyöhyketerapeutille näiden eturauhasongelmien vuoksi. En minäkään mihinkään kukkatippahippijuttuihin USKO, mutta monia ne ovat auttaneet ja onneksi tämän hoitomuodon teho ei siitä ole kiinni uskonko minä niihin. Joten kokeillaan vielä tätä ja jos tämäkään ei auta, niin sitten Rico kastroidaan. Kyllähän se väistämättä jossaijn vaiheessa leikataan mutta jos vaan on mahdollista se parantaa niin olisihan se kiva vielä Riconkin kanssa näyttelyissä käydä. Jäämme odottamaan.

Rico ja Cujo on jo hyviä kavereita. Ensimmäisestä illasta lähtien ovat nukkuneet ja pötkötelleet vierekkäin ja muutaman päivän jälkeen löytyi leikeissäkin yhteinen sävel. Nyt meillä sitten harrastetaan myös vapaapainia, minun yrittäessä suojella varpaitani ja muita ulokkeita jotka vois eksyö sotatantereen keskelle...Päivät pojat ovat eri puolilla porttia ja yöt Cujo nukkuu yksin keittiössä. Ja hyvin nukkuukin, onneksi.

Ai mikä tuo otsikko oli? :) Perhossa ollessamme mun 2,5 v. kummityttö (veljeni lapsi) tuli katsomaan koiranpentua. Milja oli tietty ihan innoissaan Cujosta ja istuskeli sohalla Rico toisella puolellaan ja Cujo toisella puolellaan. Kysyin Miljalta: "No, mitäs mieltä oot pennusta?" Milja vastasi: "Se on nätti. Sillä on pieni pylly ja Ricolla on iso pylly."

Totuus tulee lasten suusta...

20.1.2009

Täysin vahingossa on näköjään jo kuukausi siitä kun olen viimeksi päivittänyt sivuja...hyi minua.Mutta mutta,koitetaanpas muistella..

Hiljaiseloa on vietetty koska Rikhard Leijonamieli on ollut jääkaudella. :) Ongelmana meillä on hihnassa räthääminen mikä on kyllä täysin minun syytäni.

Jääkausi kyllä sujui hyvin ja tuloksia on jo nähtävissä mutta pikkuhiljaa suunnataan eteenpäin uusin eväin ja uusin tavoin..

Tällä hetkellä eniten mieltä kalvaa Ricon terveys. Herralla on taas eturauhasen tulehdus. Lisäksi eturauhasta ultratessa sieltä löytyi n. 3 cm halkaisijaltaan oleva "juttu", mahdollisesti paise tai kysta. Se ultrataan lääkekuurin jälkeen uudestaan ja katsotaan ihan rauhotuksessa että mikä se on.

Näin ollen kun tämä nyt on jo kolmas kerta kun Ricolla on tämä tulehdus, jätkältä lähtee pallit keväät aikana. Enpä haluaisi niin tehdä mutta terveys on tärkein. Näyttelyistä joudutaan siis luopumaan mutta eipä Rico kyllä niitä itse varmaan jää kaipaamaan. :) Eikä se muutenkaan mikään stara ole joten...onneksi pallittomuus ei haittaa juoksuharrastusta! Lisää kuulumisia paremmalla ajalla...Tällä hetkellä Rico voi kuitenkin ihan hyvin.

20.12. Kuulumisia pitkästä aikaa..

Apua,mitähän kaikkea me ollaan tehty..minä kun olen vielä tietotekninen dinosaurus joten minulla ei ole kotona tietokonetta,ja työpaikan (jossa siis teen kyllä töitäkin)kone ei ole suostunut suntuubin kanssa yhteistyöhön...

Sen nyt varmaan kaikki on huomanneet ja kuulleet (minäkö muka olisin paukutellut henkseleitäni,höpö höpö!) että kävimme tosiaan Ricon kanssa Virossa hakemassa EST MVA-titteli. :) Reissu oli kaikin puolin upea joten siitä vähän enempi nyt..

Tosiaan,melko viime tingassa ilmoaikaa päätettiin Janican kanssa että lähdetäänpäs pyörähtämään Viron näytelmissä, Ricolla ja Chailla kun olisi se mahdollisuus että molemmat voisivat yhdellä sertillä valioituakin. Laskeskeltiin että jos nyt Sillamäeen ei kovin moni rhode olisi tulossa ja yritettiin tietysti "kuulustella" kaikkia tuttujakin että oletteko menossa...Virossa asuvaa Sannaa&Zicoa vielä erikseen pyysinkin että olkaa niin kultaisia ja kilttejä ja älkää nyt tänne tulko kun teillä on kuitenkin mahdollisuus useammin Viron näyttelyissä käydä. (joten kiitokset Sannalle kun et Ricon ykkösinhotusällötys-Zicoa tuonut. ;) )

Kauhu olikin valtaisa kun kuuli pari viikkoa ennen näyttelyä että paikalla on- tadaa!- kaksi rhodea. Voi helvetti, kun suoraan sanotaan. Ei mitään paineita,jep jep. Eli ei tarvisi saada kuin ERI ja saisi kaiken.Argh. En osannut edes iloita että "jee,vain me kaksi,varma nakki!"Paniikki vaan nousi ja nousi kun näyttelypäivä lähestyi. Joillekin  kerroimme että meitä on vain kaksi ja kaikki MUUT kyllä tuntui olevan ihan varmoja että ruusukkeiden kanssa sieltä kotiin tullaan. Mulla oli taas sitä normaalia Marin jännitystä...esim. maanantaina olin kauhuissani. "Ei helvetti,miks mä ilmotin sen,ei me kuitenkaan mitään saada..."Tiistaina olin uhmaa täynnä: "Ja paskat että ei todellakaan lähetä jonnekki Viroon asti hakemaan punasta tai sinistä nauhaa,todellakin tullaan sertin kaa kotiin!"Keskiviikkona oltiin ehkä realisteja: "noo,katotaan nyt miten käy,ainaki seura on hyvää ja kiva reissu tulossa.." Torstaina taas paniikkia,perjantaina uhmaa jne jne. Lähempänä reissuun lähtöä tunnetilat vaihtu ehkä puolen minuutin välein. Ihana harrastus nää koirat! :)

Joktap,perjantaina 28.11. Janica sitten tuli Chain ja Kaven kanssa meitä hakemaan. Koirat autoon ja kamat (joilla olisi varustanut keskikokoisen etiopialaiskylän)ja nokka kohti satamaa. Koirien kunniaksi täytyy sanoa että ne olivat kaiken auto-ja laivamatkustelun ajan TODELLA kiltisti ja fiksusti,ei mitään ongelmaa!Chai ei antanut Ricolle turpaan,Kave ei käynyt kenenkään hermoille eikä Rico yrittänyt pöllyttää Kavea. :) Laivamatka meni rattoisasti sämpylää natustellen ja pikkujoulumeininkiä ihmetellen.

Tallinnaan päästyämme käytiin kaupassa. Mulle oli ihmetys että viinaa myytiin ihan tavan ruokakaupassa!Tuntui muutenkin että sitä pursusi joka tuutista. Varmaan siellä saa kukkakaupastakin pullon mukaan...Tallinnasta oli matkaa ehkä noin 150 kilsaa meidän hotellille. Hotelli sijaitsi baarin yläkerrassa, joten Ricon kanssa sai olla tarkkana kun yritti väistellä humalaisia ääliöitä. Ricohan siis inhoaa viroa ja venäjää puhuvia miehiä (mahtava idea siis lähteä sen kanssa Viroon! :)). Hotellihuone oli kyllä siisti ja oikein tilava joten ei siinä mitään. Koirat tulivat hyvin juttuun, mitä nyt yöllä heräsin Ricon piippaukseen kun Kave oli vallannut sen paikan mun sängyssä eikä suostunut päästämään Ricoa kans, murisi vaan Ricolle. Pikkujäbä oli niin kovista mutta toisaalta,  mun iso mies vaan itki kun vauva kiusas... :) pakko oli potkia Kave,hurja peto, pois että mun raasu pääs mamman viereen. :)

Ei-ehkä-riittävien yöunien jälkeen lähdettiin näyttelypaikalle, jonne ei ollut matkaa kuin noin 30 kilsaa. Paikkana tämä hallihässäkkä oli ihan toimiva,vessoissa vaan oli helvetillisen kylmä eikä lämmintä vettä tullut ollenkaan. Häkit saatiin kuitenkin ihan kehän viereen ja tuoleillekin oli tilaa. Rico oli nyt ensimmäistä kertaa useamman tunnin häkissä näyttelyssä ja voi että olen ylpeä siitä!Sinne se vaan pujahti,vain kerran ihan alussa joutui kieltämään että äläpäs oikein kynnellä raaputa verkkoa, muuten se oli siellä monta tuntia niiiin kiltisti. Oon oikein ylpeä Ricosta. Sille ei oo helppoa jos se "eristetään" mammasta, joten tämä on meille suuri saavutus.

Tässä vaiheessa jännitys oli melkein pyörryttävää. Janicakin taisi saada muutaman uhkauksen tyyliin "tää oli SUN ideas,voi helvetti..." :) Onneksi itse kehässä ei jännittänyt. Tuomarina oli Malgorzata Wieremiejczyk-Wierchowska Puolasta,naistuomari. Ihan vaan mainintana tuo "nais" koska nimi on hemmetin vaikea. :) Siinä sitten seistiin ja juostiinkin. Helpotus oli ihan mieletön kun tuomari totesi "Excellent". :) Jihaa!!Kieliongelmia oli koko ajan koska porukka ei oikein siellä tuota engelskaa osannut. Niinpä kun selitin että Rico on jo Suomen valio ja tulee nyt siis Viron valioksi, niin jotenkin tästä he ymmärsivät että emme voi vastaanottaa sertiä. Janicalle ihmettelin sitten (kun Chaikin sai ERIn eli koko paska kotiin!) että miksi he sai serti-ruusukkeen ja hänen tätä selvitellessä virhe korjattiin ja mekin saatiin se himoittu, kaunis ruusuke. :) ROP- ja VSP-valinnassa ei tuomarilla kauan nokka tuhissut vaan hän asetti Ricon ROPiksi. Minä en yleensä näytä riemuani riehumalla ja huutamalla ja itkemällä enkä niin tehnyt nytkään utta voi, ei sanat riitä kuvaamaan sitä ilon tunnetta. Ihminen oli vaan yhtä hymyä. :)

Janican kanssa korkattiin sitten kuohuvaakin. :) Oli meidän lapset vaan niin hienoja. :)

Kavekin edusti meidän jengiä hienosti nappaamalla hyvällä arvostelulla KP:n ja olemalla ROP-pentu. Kave ei valitettavasti isossa paras pentu-kehässä pärjännyt eikä me ehditty jäädä kutosryhmän kehää odottamaan kun laiva kutsui, mutta mitäs siitä!Laivassakin (jossa oli paljon muita suomalaisia näyttelymatkaajia) laitettiin autossa kojetaulun päälle esille kaikki meidän lapsosten voittamat hienot ruusukkeet. :)

Koko porukka majoituttiin sitten vielä mun luo yöksi ja minä lähdin seuraavana päivänä kannustusjoukoiksi Kaven pentunäyttelyyn jossa pikkumies sai taas KP:n ja oli ROP-pentu. Itseasias Kave on saanu JOKAISESTA näyttelystään KP:n. Ei huonosti. :)

Että näin. Jonkin aikaa meni tajutessa miten hieno saavutus se oikeasti on että Ricokin on nyt KAHDEN maan valio. Mun "pikku" mies. Koiramaailman Goljat. Rico, jolle on lusikalla annettu niin ettei kauhalla voi ottaa. Mamman silmäterä, the apple of my eye. Olen niin käsittämättömän ylpeä Ricosta ja siitä me ollaan saavutettu. Moa-kasvattajalle isot kiitokset!

Mitäs muute me ollaan touhattu...koirakavereita ollaan pyritty näkemään niin usein kuin mahdollista. Tylsää tulee kun Rudyllä pitäisi kohta alkaa juoksu.. :( Ruutista on tullut todellakin Ricon Tyttöystävä. Se on vaan niin hassua miten erilainen se on Ruutin kuin esim. siskojensa kanssa. Ruutille pitää olla kiltti, mutta samalla Rico on ihan juntti (tyypillinen suomalainen mies?) eikä esim autossa välitä paskaakaan jos Ruutilla ei ole tilaa. (Miehet ja autot...)Ruutia pitää aina pussailla ja pitää hyvänä.

Dano on näköjään kasvamassa mieheksi kun viime lenkit Minnan ja Danoninon kanssa on ollut sellasta Brokeback Mountainia että huhhuh. Molemmat pojat on toistensa "kimpussa" niin ettei häävin kuvia saa otettua,sellasia pornokuvia kehtaa mihinkään laittaa. Onneksi pojilla ei kuitenkaan mitään riitaa ole ollut yhtään.

Nyt ollaan Rikhardin kanssa Perhossa ja jouluksi palataan takas Espooseen kun joulun olen töissä. Tältä illalta Perho kuittaa.

20.11. Samaa vanhaa..

Laiska minä kun en ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi kirjoiteltua kuulumisia... Ei me kyllä olla tehty mitään maata mullistavaa. Koirakavereita ollaan nähty aina kun mahdollista mutta piru kun on vuorotyö ja pimeys laskee jo neljältä. :( Oneksi Ruutinen ja Sonja on urhoollisesti taskulamppujen ja otsalamppujen kanssa kolunnut lähimetsiä meidän ilona.

Rico on taas viime ajat elänyt hajujen ihanassa maailmassa...sitä imppaamista,nuolemista ja huulten väristelyä...yäk. Onneksi se ei siskoistaan ja Ruutista ota mitään kierroksia,sitten voisikin elämä olla hieman hankalaa. Rudy nyt saattaa kyllä olla vähän ihastunut Ricoon mutta Rico (Pelimies) näyttelee viileää. Mitenkähän kävisi jos Rico näkisi kun Ruutia tulee joku toinen nelijalkanen vokottelemaan... ;) Valitettavasti sikapossu-poikani taitaa olla mormooni: hänellä saa olla monta naista mutta niille naisille hänen pitää olla se one and only! :)

Rico on kyllä ihan kiitettävästi viihtynyt kahdestaan mammankin kanssa lenkeillä. Harmi vaan mama on vähän huono tuossa painimisessa...Tänä aamuna päästiin jo heittelemään lumipallojaki. Ricon kans se on vähän vaarallista puuhaa koska jo siinä vaiheessa kun kaapii lunta kasaan, sen viehe-addiktio aktivoituu ja se hyppää tassut edellä lumipalloa hamuavien käsiparjojen päälle..Ja tuo poika ei oo mikään kevyt!

Paitsi että, keveydestä puheenollen..käytiin tällä viikolla lekurissa hommaamassa Ricolle passi tulevaa Viron reissua varten. Siellä puntarissa Ricon paino olikin mukamas se sama 46 kiloa mitä se oli aiemmin, ennen tätä hirvittävää 49 kg:n tulosta. Mitenköhän mä oon mokannu se Hirviöpaino-punnituksen??Mutta vaikka vaaka valehteliski,ni ei kai sil oo väliä ku se punnitus tapahtu niin et eka Rico ja mun veli yhes puntariin ja sit mun veli yksinää. Miinustelua, ja tuloksena koiran paino. Kerokaa joku viisaampi mikä meni pieleen.  Joktap,oli se paino ihan mikä hyvänsä, toistaiseksi koiruus on muuten terve. Sanon toistaiseksi, koska jos menee hehkuttamaan että Ihanaa,ei mitään vaivaa!niin ens viikolla sillä on vähintään jalka poikki. Pessimisti ei pety. ;)

Tosiaankin ensi viikolla lähdetään meidän ihkaekalle ulkomaan reissulle. Vaikka on vähän vaikea ajatella että oukein ulkomaille kun Viroon on lyhyempi matka kuin mun porukoille. :) Janica ja Chai ja Kave lähtee meidän kanssa, tai siis pikemminkin Me HEIDÄN kanssa. Yksin ei varmaan olisi tullut lähdettyäkään kun oon ihan pihalla kaikista näistä matkustuskiemuroista ja Janica on sentään jo useamman kerran käynyt Virossa.

Perjantaina meille tulee irlanninsetteri-tyttö Kaisa kylään omistajansa kanssa ja sitten lauantaina olisi tarkoitus lähtä lenkille isommalla porukalla: Rico,Ruuti,Dano,Kave ja toivottavasti Millikin omistajineen osallistuu. Ryhmä-Rämä jälleen koossa! :)

1.11. Siskoilua, märkäilyä, loikkaus Vantaan puolelle ja lenkillä Klaukkalassa

Kerrotaas taas kuulumisia kun vielä muistan edes puolet siitä mitä ollaan tehty... :) Keskiviikkona ihana Milli Päivi-ihmisensä kanssa tuli meille lenkille heti aamusta. Koiruuksilla oli jälleen oikein hauskaa,nähtiinpä mm. Millin vaaniminen. Siskoparka tais tosin unohtaa että Rico on niin pönttöpää ettei aina ees tajua että sitä VAANITAAN ja nyt kuuluisi PELÄTÄ.. :) Oli taas kiva nähdä Päiviä ja Milliä. Ricoa on niin hauska seurata Millin kanssa, jotenkin se leikkii sen kanssa enempi kuin muiden "tyttökavereidensa". Milli ja Rico on niin samalla aaltopituudella!Millillä on ihan yhtä rajut otteet kuin Ricolla joten Riconkaan ei tarvi yhtään säästellä. Ja ainahan Milli voi tehdä painileikeissä bravuurinsa:kiepsahtaa Ricon mahan alle seisomaan ja kun Rico ei voi liikkua,puree sieltä kaulaan! :) Kiitokset vaan Päiville taas seurasta.

Torstaina työkaverini soitti minulle että hänellä olisi nyt säkillinen lihaluumixiä,sian rustoja ja ydinluita;hänen koiransa kun oli nyt sitten päättänyt ruveta hilseilemään ja kutisemaan kaikista sika-tuotteista. Soitto Sonjalle ja niin sovittiin etä illalla haetaan ne pois! :) Päästiin matkaan vähän ennen puolta viittä kun Sonja pääsi töistä ja siinä vaiheessa todettiin että on jo liian pimeä että on järkeä metsään lähteä. Ihan typerää kun tulee niin aikaisin pimeä. Nyt on sitä on melkein iloinen että on vuorotyö: ehtiipä välillä aamusta lenkille valosan aikaan. Rico ja Ruuti odottivat autossa sen aikaa että haettiin ruuat Tarulta. Tarulla kun on irlanninvesispanieliuros Hippo,eikä Rico varmaan olisi siitä innostunut,ainakaan hyvällä tavalla....

Saatiin ruuat haettua ja vielä varsin edulliseen hintaan,kiitokset Tarulle!Tämän jälkeen mentiin työpaikkani koirapuistoon missä sesset pääsivät hetkeksi irti juoksentelemaan. Tosin Ruuti hoiti kyllä tuon juoksentelun melkeinpä kokonaan yksin Ricon tyytyessä möllöttämään pimenevässä tihkusateessa. Ei sitten jaksettu kauaa olla kun keli oli niin kaamea.

Perjantaina lähdettiin Ricon kanssa kaverini Caritan luo Martinlaaksoon. Täällä meillä on projekti "Opeta Rico siihen että sohvalle ei saakaan enää tulla vaan nukkuminen tapahtuu omalla paikalla omalla viltillä". Rico on siis aiemmin saanut nukkua minun kanssani levitettävällä sohvalla mutta tuumailtiin vähän että ei enää: siitä lähtee niin paljon karvaa, eikä se karvan määrä oikeastaan vielä mitään mutta kun se lähtee niin h*lvetin huonosti pois!Jokainen jolla on rhode tietää kyllä justiin miten syvälle tämä tikkukarva menee...Joktap, Rico on alistunut kohtaloonsa yllättävän hyvin,ei illalla edes piippaillut kun nukkumaanmenoaika tuli. Yöllä heräsin siihen kun Rico oksensi (tässä vaiheessa se minusta kyllä oli hiippaillut viereeni mutta en ole ihan satavarma). Ulos tulivat ne sulamattomat luunpalat. Onneksi Rico on niin fiksu että oksentaa aina joko siihen kohtaan mihin näytän kädellä (nyt en ehtinyt) tai lattialle, matolle se ei ole koskaan laatannut. Putsasin oksut pois ja jatkettiin unia...(Miksi pitää aina oksentaa aamuyöllä??)

Tänään lauantaina lähdettiin sitten Klaukkalaan moikkaamaan Danoninoa. Mukaan lähtivät Minnan lisäksi hänen miehensä Juhani ja poikansa Sami kartturiksi. Voi sitä riemua kun Rico näki missä pihassa oltiin ja Dano juoksi kieppumaan auton ympärille! :) Rico ei meinannut nahoissaan pysyä kun ulos olisi pitänyt päästä nythetipaikalla...Pojilla oli taas ihan äärettömän hauskaa. Dano on toinen jonka kanssa Rico painii erittäin mielellään, se jaksaisi varmaan leikkiä Danon kanssa monta päivää putkeen. Aluksi mentiin metsään ja kallioille,sitten vähän hakkuualueelle,sitten linjojen alle...oli kyllä hyvä että oli kartturi mukana,jos mun ois pitäny opastaa meidät pois sieltä niin oltais varmasti vieläkin Klaukkalassa! Mentiin myös yhdelle pellolle jolla kerran aikaisemmin oltiin kirmailtu. Se oli valitettavasti kynnetty ja niinpä siellä talsittiin melkein polvia myöten löllössä. :) Koirat olivat irti mutta ei niitäkään siinä mudassa kiinnostanut ruveta painimaan. Ja sitten päivän erikoisimpaan episodiin...

Koirat tosiaan olivat irti. Lähellä peltoa meni tie jolla yhtäkkiä olikin ihminen ja iso koira,kytkettynä tietysti. Olisiko ollut saksanseisoja? Ennen kuin ehdin tehdä mitään Rico lähti juoksemaan koiran ja ihmisen luo. VOIEIVOIEI kerkesin ajatella,tappelu verta sakkoja eläintenpitokieltoa häpeää koulutuksenpuute ja erinäisiä kirosanoja vilahti mielessä ennen kuin huusin Ricoa. Yllättäen Rico vain seisoi ehkä metrin päässä toisesta koirasta sen ihmisen ja koiran seistessä hiljaa paikoillaan. Ja Rico tuli heti kutsusta luokse!Vielä kummallisempaa oli että tämä toinen koira oli uros. 0_0 Pysin vielä anteeksi aiheuttamaamme häiriötä tältä ihanalta ihmiseltä joka  ei ainakaan tuntunut loukkaantuneen, ja jatkoimme lenkkiä hetken aikaa hihnassa. Kurjaa tietysti että Rico bongasi nämä ennen minua mutta todella hienoa että se tuli kutsusta heti pois.

Päästyämme Minnan ja Juhanin pihaan olin jo ehtinyt kerran liukastuakin mudassa joten sekä minä että Rico saimme suihkukäsittelyn ennenkuin tohdittiin nousta Caritan autoon. Rico seisoi todella kauniisti paikoillaan kun Juhani suihkutti sen (ensimmäinen kerta,muuten, kun joku muu kuin minä pesee sen!) Minna lainasi vielä pyyhkeen etten autonpenkkiä sotkisi. Kiitokset pyyhkeesta ja erittäin mukavasta lenkkiseurasta! :) Alla vielä Minnan ottamia kuvia pojista:

Siis minullahan ei suinkaan ollut namia kädessä, ihan puhtaasta rakkaudesta nuo minua tuossa tuijottaa...

Tälläista käsittelyä Rico sai...vielä se vaan jaksaa opettaa Danolle miten raju saa olla ja milloin on aika lopettaa.

Lopuksi vielä kuva ihanasta Rikhardistani kirmaamassa metsässä. KIttos tästä,Minna!

25.10. Pohjanmaalla

Ollaan taas Ricon kanssa Pohjanmaalla vanhempiani moikkaamassa. Lauantaina me ihmiset oltiin shoppailemassa ja tarttuipa sieltä Ricollekin matkaan uusi takki. :) Etsin kylläkin heijastinLIIVIÄ mutta tämä oli niin hieno että oli pakko ostaa!Aivan ylimakea. Teddykarvat ja vedenpitävä joten hyvä takki muutenkin. Mielenkiintoista että vaikka siinä ei ole jalkaremmejä, niin se pysyi hyvin Ricon päällä kovassakin kaahailussa. Alla kuva herrasta uuden takkinsa kanssa:

Eikös olekin upea! :) Rico näyttää kyllä nyt siltä että voisi suoraan siirtyä jonnekin TVH:lle tai raksalle hommiin... ;)

Pyysin veljeäni ihan huvikseni punnitsemaan Ricon. Itte kun en jaksa sitä nostaa ja punninta tapahtuisi tällä perinteisellä koira syliin-menetelmällä. Järkytys oli suuri kun saatiin tulos: 49 KILOA! Apua...nyt ihan oikeasti kaikki jotka näette meidät jossain: sanokaa suoraan jos Rico näyttää läskiltä!Onhan se toki 71 senttiä korkea, mutta silti...jotenkin tuo 49 kuulostaa niin paljolta..Just luettiin Millin Päivin kanssa koirakirjaa kirjakaupassa ja siinä luki että "rhodesiankoirauros voi painaa jopa 39 kiloa!"Jepjep...norsun kokoinen rhodesiankoirauros voi painaa kyllä kymmenen kiloa enemmänkin. :) (Tosin tämän kirjan mukaan rotu on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi agilitystä....ja kaikki sinus-pennut lopetetaan...että näin. Vankkaa tietoa. Pelottavaa että joku rotua ei-yhtään tunteva varmaan ottaakin ne jutut todesta.)

Alla vielä kuva meidän hienoista lenkkimaastoista täällä:

Toivottavasti huomenna saadaan lisää kuvia otettua,tänään tuli vähän ongelmaksi tuo illan pimeneminen niin nopeasti...

17.10. Koirakavereita

Tiistaina käytiin Sonjan ja Rudyn kanssa sekoilemassa duunipaikkani agilitykentällä. Rico syttyi enemmän Sonjan kanssa puuhastelusta, ja Ruuti oli kyllä innolla mukana mutta kun minulta loppui vauhti ja kunto... :) Huomasimme siis että koirissa olisi kyllä potentiaalia mutta omistajat tarvii ohjausta! :)

Torstaina sainkin yllättäen vapaapäivän. Äkkiä viestiä Päiville jonka tiesin edelleen olevan saikulla...Päivi ja Milli tulivat sitten meille ja lähdettiin lenkille. Melkeinpä koko llenkin ajan satoi mutta sainpahan samalla testattua uutta ulkoilupukuani "ääriolosuhteissa". Ja hyvin pysyi vesi ulkopuolella! :) Milli ja Rico painoivat taas sata lasissa ja riehuivat minkä kerkesivät. Milli taitaakin olla Ricon ykköspainikaveri,ainakin tytöistä.

Lenkin jälkeen putsattiin koirista pahimmat mudat pois ja jätettiin ne viihdyttämään toisiaan kun ihmiset lähtivät shoppailemaan. Oikein nauratti jälkeenpäin...kovat oli puheet: "nyt lähdetään viettämään vähän koiratonta laatuaikaa!"Eipä tullut ostettua mikään mikä ei olisi joko tullut koiralle tai liittynyt koiriin. :) Matkaan tarttui uusi peti,pari ruokakuppia,panta,hihna,luita,Tuire Kaimion kirja ja ulkoilukengät. :) Käytiin myös syömässä Raxissa,ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Koirat olivat olivat olleet tosi kiltisti useamman tunnin mun luona (lue: mitään ei ollut hajotettu). Paljon olivat varmaan painineet koska Rico oli loppuillan ihan kuitti.

Tänään perjantaiaamuna käytiin Minnan ja Danon kanssa lenkille ennen kuin minun piti lähteä töihin. Rico oli taas Danosta ihan riemuissaan. Erittän kivaa että se tykkää niin paljon pennuista. :) Dano yritti välillä nylkyttää Ricoa kun Rico söi keppiä, mutta ei Rico vielä kauhean vakavissaan ota pikkumiehen "alistamista", lähinnä hätistelee sitä pois kuin kiusallista kärpästä. :) Mukavaa että sillä on niin paljon kärsivällisyyttä ettei tarvi pelätä että se kovin kovakouraiseksi yhtäkkiä heittääntyisi.

11.10. Säikähdystä ja lenkkiä

Keskiviikkona saatiin vieraaksi iki-ihana Millisisko. Älyllä ja Väläyksellä oli todella hauskaa kun pitkästä aikaa pääsivät riekkumaa. Päivin kanssa tultiin siihen tulokseen että kyllä se vaan niin on että Rico ja Milli saa keskenään parhaat painit aikaiseksi! :) Mikäs sen mukavempaa kuin könittää siskoa ja sisko taas mielellään karsii velipojalta turhat luulot pois...Pari tuntia vierähti käppäillessä meidän lähimetsässä ja kaikilla oli hauskaa kun kelikin oli mitä mainioin. Kiitoksia vaan Päiville lenkkiseurasta!

Torstai-iltana annoin Ricolle lahjaksi saadun savustetun porsaansorkan. Katselin telkkaria samalla kun Rico nassutteli luutaan vieressä. Yhtäkkiä se rupesi yskimään ja kakomaan. No,ei yskäissyt kuin pari kertaa ja jatkettiin tyytyväisinä omia puuhiamme. Ei mennyt kauaa niin se rupesi kakomaan uudestaan...ja jatkoi...ja jatkoi...jos oltaisiin oltu piirretyssä, Rico ois pikkuhiljaa muuttunu siniseks!!Säikähdin ihan tosissani ja pomppasin pystyyn.Rico vaan köhi ja köhi tosi kauan.Rupesin jo miettimään että voiko koiralle tehä Heimlichin otteen??Onneks se irtosi kuitenki,joku onnettoman pieni luunpala. Lähti muuten luu pikkasen vikkelään roskikseen!Rico ois mielellään jatkanu syömistä ja oli vähän pettynyt mutta en todellakaan anna sille enää kypsennettyjä luita.

Eilen käytiin Klaukkalassa Sonjan ja Ruutin kans Danoninoa moikkaamassa. Minnan poika Riku opasti meidät parin tunnin extreme-lenkille jossa oli mm. pelto jolle koirat pääsi kirmaamaan. :) Kuvia tulossa toivottavasti myöhemmin...

9.10. Alla muutamia kuvia Ricosta karhunhaukkukokeessa. Kiitokset Taina Peltoselle!

6.10. Karhuilua ja leikkiä

Perjantaina lähdettiin Marin (Chambon ja Sakun mamma) miehen Jannen kyydillä Jyväskylään heidän luokseen v-lopuksi. Tarkoitus oli siis bunkkailla heillä ja Chambon ja Ricon kanssa mennä lauantaina haukkumaan karhua Vilppulaan.

Pojat tulivatkin yllättävänkin hyvin toimeen. Käytiin vielä perjantaina lenkillä heti kun vaan päästiin Jyväskylään. Rico ja Saku olisi kovin mielellään leikkineet mutta Samppa hoiti isoveljen roolia tomerasti ja puolusti Sakua niin innolla että jätkät tyytyivät sitten lähinnä jolkottelemaan. Sisällä laitettiin Chambo eri puolelle porttia kuin Rico ja Sakke-mies jolloin pojat saivatkin painia ja hammastella sydämensä kyllyydestä. Rico on kyllä niin hassu, tykkäs Sakusta ihan hirveästi ja jaksoi painia menettämättä hermojaan. Ilta kului Marin kanssa seuraavaa päivää jännittäessä ja buffetin sämpylöitä vääntäessä.

Lauantaina herätys oli varttia vaille viisi...kammotus miten väsytti,tuli nukuttua ehkä neljä tuntia. :) Menomatka Vilppulaankin oli jännittävä kun Saku-pojalle iski yhtäkkiä paha olo ja se oksensi takapenkille. Ei muuta kuin siivouspuuhiin ja matka jatkui.

Koska Taina (Harjaselän Oppipojan eli Akin omistaja) oli varannut karhukokeen pitopaikan, en ollut itte nähnyt sitä aikaisemmin. Mutta olipa se hieno!Aivan täydellinen tollasen tapahtuman järjestämiseen.

Ridgeback-lehteen tulee aikanaan juttua enempikin karhukokeen kulusta, ja nämähän ovat RICON sivut, joten en nyt jaksa sepostaa koko kokeen tapahtumia. ;) Rico pärjäsi hienosti ja kävi jopa puremassa karhua! 0_0 Ihme tyyppi. Diplomista jäätiin kolme pistettä koska se kävi hieman liian tiuhaan mamaa moikkaamassa. Oon kuitenkin tosi ylpeä mun pikku-piraijasta! :)

Oltiin takasin Jyväskylässä ehkä viiden jälkeen. Saunottiin vielä illalla ja piipahdettiin ihmisvoimin parilla, joten tulipa valvottua melkein vuorokausi putkeen...Joka tapauksessa oli kyllä mielettömän hauska ja mielenkiintoinen viikonloppu. Tarkoitus olisi järjestää rhodeporukalle ensi vuonna uudestaan karhukoe, jospa Ricollekin se diplomi joskus irtoaisi...vaan on se niin mamman perään. Toisaalta kylllä ihan hyväkin juttu. :)

1.10. Ahvenanmaan matkailua

Pyörähdettiin sitten Ahvenanmaalla...en ollut itse siellä aikaisemmin käynyt joten jännää oli. :) Kirjoitan tätä hirmuisella kiireellä, joten pahoittelen jo etukäteen näitä tuhansia kirjoitusvirheitä!

Torstaina vietiin Sonjan kanssa kamat Ammille, joka erittäin ystävällisesti (kiitokset vielä kerran!) lupasi viedä tavarani Turkuun josta Susanna, Ricon siskon Run mamma, ottaisi ne jemmaan. (Sivuhuomautus: tällä aikaa Rico ja Ruuti olivat yksin minun luonani ekaa kertaa ja olivatpa muuten olleet aivan erinomaisen kiltisti yhdessä!)Meidän kun oli tarkoitus mennä junalla joten en halunut sinne raahata kauheata määrää tavaraa.

Perjantaina olin sitten aamun ensin töissä. Siitä kotiin, koira kainaloon ja Helsinkiin asemalle. Olipahan jännä kokemus, Rico oli välillä hieman sätkynä kun oli niin paljon ääntä ja hälinää ja ihmiset töin sitä raukkaa siinä tungoksessa. Järkytys oli suuri kun noustiin lemmikkivaunuun: eihän siellä tosiaankaan ollut tarpeeksi tilaa marsua isommalle lemmikille!Rico matkusti lattialla käytävällä (tien tukkona) ja joutui jatkuvasti väistelemään kun ihmiset ja konnari kulkivat ees taas. Poikaparka. Junamatkan Rico kuitenkin käyttäytyi todella hienosti vaikka samassa 10-paikkaisessa kopperossa olikin meidän lisäksi mm. 1 griffoni, 1 jackrusselinterrieri, belggarin pentu, chihuahua, sekarotunen narttu, juoppo ukko ja tummaihoinen mies. Varsinainen kokoelma häiriötreeniä! :)

Päästiin elävänä Turkuun kuitenkin. Perillä Susannan luona Rico ja Ru majailivat eri kerroksissa koska Rico olisi kovin mielellään vähän "leikkinyt" (vink vink)Run kanssa ja Ru taas olisi purrut Ricolta pään irti jos moista olisi yrittänyt. Sovussa kuitenkin kyettiin elämään. Käytiin vielä moikkaamassa illalla Moaa ja perhettä.

Lauantaina sitten laivaan Susannan&Run ja Moan ja Michellen kanssa!Ricon ensimmäinen laivamatka mutta hyvin meni. :) Laivalla seurueeseemme liittyi Mvlionwolf My Little Babe eli Sissi, Moa-kasvattajan ensimäisestä saarloos wolfhond-pentueesta. Ajattelin että ne saarloosit on niin pidättyväisiä ja arkoja...Hohhoijaa. Sissi oli selkästi kultainen noutaja suden vaatteissa: niin ihanan iloinen ja reipas!Sattuneesta syystä me ei kyetty Run kanssa majoittua samaan mökkiin perillä Ahvenanmaalla, joten minä ja Rico ja Sissi huoltojoukkojensa Susannan&Hannun kanssa vallattiin yksi mökki. Sehän passasi nelijalkaisille paremmin kuin hyvin!Sissi mielisteli Ricoa minkä kerkesi ja Rico taisi luulla että Sissi on vain vähän normaalia isompi pentu. :) Painia ja riehumista siis riitti.

Sunnuntaina oli näyttely mikä meni "ihan ok" Ricon osalta. Rico sai ERIn ehkä tiukimmassa seurassa missä ollaan koskaan oltu ja oli valioluokan kolmas. Ihan oikein sille, kun meinasi taas kehässä mennä hernamaissipaprikat nenuun oikein huolella!Ärsyttää kun sen täytyy välillä olla tollanen!Joku voi hyvinkin luulla että Rico on ihan hullu jos ei ole nähnyt sitä muualla kuin rähjäämässä toiselle rhodeurokselle. :( Onneksi Ammi ja Chili pitivät Suomen lippua korkealla ja sijoittuivat hienosti PU3:ksi. Onnea heille! Sissi oli ainoa saarloos mutta nuoren ikänsä ja kehittymättömyytensä vuoksi tuomari totesi että tarvitsee vielä aikaa ja antoi punaisen nauhan. Sissi kuitenkin käyttäytyi hienosti (mitä nyt yritti pussailla tuomaria) ja liikkui ja seisoi hyvin. Ru sai myös EH:n joten ne suurimmat pystit jäi (yllättäen,hahaa) saamatta. Yksi ERI-ruusuke sentäs. :)

Maanantaina käytiin vielä käppäilemässä (ihmisporukalla) Kastelholmin linnan liepeillä. Muuten ei ihan hirveästi ehditty paikalliskulttuuriin tutustua. Mitäpä siitä voisi sanoa, tuuli koko ajan ja kaikki oli kovin ruotsalaista. :) Laivalla syötiin hyvin ja shoppailtiin tax freessä.

Ai niin, paluumatkalla Maarianhaminan satamassa jotkut vartijat olisi halunneet tutkia auton takakontin ylimääräisten bensakanisterien varalta. Sissi ja Rico livat siis takana. Kumma kyllä,eivät halunneetkaan kun Rico vähän vilautti hammasta... :) Hannu kyllä ystävällisesti tarjoutui ottamaan koirat ulos autosata, mutta siinä vaiheessa vartijat melekin juoksivat pois paikalta. Outoa käytöstä. :)

Ehkäpä joskus vielä kirjoitan tiiviimmän tarinan kaikista sattumuksista, mutta jälleen kerran, nyt ei vaan ehdi...kaiken kaikkiaan oli kuitenkin mahtava reissu. Paljon kiitoksia Susannalle ja Rulle majoituksesta ja seurasta ja paluukyydistä Espooseen. Kiitokset Sissille,Hannulle ja Susannalle seurasta ja Rico kiittää Sissiä mahtavasta painiseurasta!Isot kiitokset kasvattaja-Moalle seurasta ja tuesta ja kannustuksesta, ja MIchellelle joka jaksoit meitä aikuisia niin hyvin ja toimit virallisena kuvaajana!Kuvia siis tulossa myöhemmin...

Perjantaina lähdemmekin Marin ja Jannen sekä rhodepoikien Chambon ja Sakun luo v-lopuksi Jyväskylään. Lauantaina Samppa ja Rico pääsevät haukkumaan konekarhu Penaa rhodejen omassa karhunhaukkutapahtumassa, jota allekirjoittanut on väsännyt yhdessä Tainan (rhodepoika Akin omistajan) kanssa. Mutta siitä lisää myöhemmin...Nyt,Espoo kuittaa.

---

25.9.

Pikapikapäivityksiä...ollaan lähinnä lenkkeilty porukalla (Kalajärven alajaosto sekä Klaukkalan-vahvistus Danonino)  ja Milli-siskoakin käyty moikkaamassa. Näyttelyssä oltiin Hyvinkäällä, Rico VAL ERI2 ja esitinpä myös Rudyn joka oli hienosti PN-2 ja varaserti. :) Näistä kaikista tulee myöhemmin lisää tarinaa,nyt ei vaan ehdi....Pahoittelut. Huomenna lähdetään Turkuun ja lauantaina sitten Eckeröhön,jännää!Näistä reissuista lisää jahka palataan kotiin...

13.9. Leikkiä ja lenkkeilyä

Mitään kovin maata mullistavaa emme ole viime aikoina puuhailleet. Ahkerasti ollaan lenkkeilty pääasiassa Kalajärven alajaoston eli Ruutin ja Danon kanssa (Dano vierailevana tähtenä, sillä hänhän on klaukkalasta). Tällä porukalla on kyllä aina niin hauskaa keskenään. On myös mielenkiintoista seurata roolien muuttumista kun Dano koko ajan vahvistuu ja aikuistuu.

Rico on viime aikoina innostunut leikkimisestä aivan todella kovasti. Mamman kanssa pitää sohvalla painia melkeinpä joka ilta. :) Onneksi Rico osaa varoa voimiaan,muutenhan olisin jo ihan muusina...Myös karvapatukka on todella innostanut poikaa ja sen palautuskin sujuu nätisti,ei niin että juoksisi pitkin peltoja patukka suussa tyyliin "Hähää!" :)

7.9. Juhlintaa ja koirakavereita

Perjantaina toisaan päräytettiin pohjanmaalle. Oltiin perillä vasta puolenyön jälkeen...matka sinällään meni rattoisasti, Rico nukkui melkeinpä koko ajan. Orituvan ABC:llä ihmiset pitivät taukoa. Rico oli varmaan sillä aikaa herättänyt hilpeyttä parkkiksen kulkijoissa, sillä se oli tapansa mukaan loikannut heti kuljettajan paikalle. :) Jos sillä olisi peukalot,se varmaan osaisi ajaa....

Lauantaiaamuna herättiin jo kahdeksan maissa vaikka nukkumaan päästiin vasta kahdelta yöllä. Äitini kun kolisteli keittiössä niin pitihän Rikhardin päästä heti tarkistamaan että kukas se siellä kulkee. Aamupäivästä meidän väki (ja minä) lähti kummityttöni synttäreille. Tai aika outoa sanoa että LÄHTI, veljeni perheineen kun asuu ehkä 70 m päässä naapurissa. :) Veljeni vaimon allergian vuoksi Ricolla ei ole asiaa heidän kynnyksensä sisäpuolelle, joten se jäi sitten talonvahdiksi. Rico olikin viihdyttänyt itseään levittämällä kassini sisällön pitkin poikin huoneemme lattiaa. KIv kiitti, siellä sitten alushuousuni,rintsikat yms makoilivat lattialla. Mikä lie kostoisku siitä kun se jätettiin yksin eikä otettu mukaan..

Iltapäivällä lähdettiin pikkusiskoni,Ricon ja Ronin kaa lenkille nevalle. Roni on nyt7 kk ja tietysti Ricon piti sille ensin tehdä selväksi että kuka täällä määrää. Koko lenkin ajan se oli ihan fiiliksissä,tunnin ajan veti sata lasissa. :) Vasta sen jälkeen saattoi pysähtyä hetkeksi ajattelemaankin. :) Erityisen hauskaa oli kun maasta pelloilla pilkisteli välillä mustaa pressua. Ricon logiikalla neolivat vieheitä, ja niitä piti sitten antaumuksella kurittaa. Yhteen juttuun olin TODELLA tyytyväinen...Sain Ricon hyppäämään noin kaksi metriä leveä,kaksi metriä syvän veto-ojan yli silkalla YLI-käskyllä siten siis että se joutui jopa yksin menemään toiselle puolelle ojaa että en siis kutsunut sitä luokseni vaan minusta poispäin. Tämä on Ricolle suuri edistysaskel,että se loikkaa noinkin leveästä ojasta jossa oli vettäkin, ja vielä poispäon mammasta.Ja käskystä!Pieni askel koiramaailman silmissä, veto-ojan kokoinen loikka meille. :)

Illan Rico sai viettää perheeni parissa kun minä lähdin juhlistamaan syntymäpäivääni. Oli se kuulemma hakenut olohousuni uniseuraksi. :) Myös Sakun ja Chambon mamma Mari liittyi iloiseen retkueeseemme ja hauskaa piisasikin. Saku pääsi Jannen kanssa vähän kuskin hommiinkin ja suoriutui siitä loistavasti. Tosi rauhallinen heppu, vaikka keskellä yötä joutui autolla ajelemaan ja vieraita ihmisiä nousi kyytiin. Mari ja Janne ovat selvästikin tehneet hyvää työtä pikkumiehen kanssa. :)

Yhdentoista jälkeen tänä aamuna lähdettiin sitten Marin ja Sakun kanssa lenkille. Hieman huonovointiset omistajt oolivat varustautuneet vesi- ja limsapulloin, mutta koirilla ei kyllä ollut hätäpäivää. Eilenhän kun Rico ja Saku nopeasti treffasi meidän pihassa Jannen tuodessa Marin meille, Rico TÄRISI kun se näki Sakun. Eikä siis innostuksesta vaan jännityksestä ja pelosta. Tosi outoa!Oiskohan Saku sitten haissut niin paljon Chambolle, ja Chambohan viimeksi ojensi Rico ja komensi sitä?Tänään jännityksestä ei kyllä ollut mitään merkkejä ja pojilla oli tosi hauskaa. Koko lenkin ajan Ricokin jaksoi ja halusi leikkiä Sakun kanssa ja haastoi sitä painimaan ja juoksemaan. :) Oon kyllä tosi ylpeä Ricosta, ei kuitenkaan ollut liian raju ja jos Saku yhtään vinkaisi niin heti lopetti painimiset ja tuli pois. Rico oli muutenkin jotenkin "okei,mamma,ihan miten sä tahdot"-tuulella. Pellon laidalla oli mm. noin 6 metriä pitkä ja 4 metriä leveä alue mihin oli kärrätty ihan kunnon satsi lehmänpaskaa. Sieltä tuli heti ensi kutsusta pois, ja kun takaisin päin tullessa taas ohitetiin se, ei tarvinnut kuin sanoa "Et kyllä mene sinne" niin jäbä ei edes vilkaissut sinnepäin. :) Saku oli kasvanut hirmuisesti ja oli kyllä varsin komea nuoriherra. Saas nähdä kuinka jytky siitä tulee.

Lenkin jälkeen minä ja siskoni lähdettiin ratsastamaan!Apua,en oo ollu hevosen selässä ku kaks kertaa elämässäni ja silloinkin ikää on ollut varmasti alta kymmenen. Eihän tuotakaan nyt toki RATSASTAMISEKSI voinut sanoa, ehkä vartin verran meitä talutettiin soratiellä. :) Mutta mielettömän kivaa se silti olla. Mä nään jo itteni tekemässä henkilökohtaista konkurssia kun kaikki rahat menee johonkin ratsastustunteihin...Kallista touhua se kyllä on, mutta täytyy yrittää bongailla jos löytyisi joku halvempi paikka ja eikun alkeiskurssille! Rico haisteli minuttosi tarkaan läpi kun tulin kotiin,mamma vissiin haisi oudolle... :)

Tänään vielä pikkulenkille ennen kuin lähdetään viettämään noin viisi tuntia autossa,jee jee..

3.9. Kuulumisia,kuulumisia...

Jep jep, minä joka aina ensimmäisenä oon kitisemässä "miks kukaan ei päivitä kotisivujaan??" en sitte itte oo tehny mitään näiden sivujen eteen pitkään aikaan...hyi häpeä. Osittain voi kyl syyttää teknisiäkin ongelmia,äskönkään tämä suntuubi ja minä ei selkeästikään oltu samalla aaltopituudella.Pöh.

Mitäs kaikkea me sit oltas hommailtu...loppujen lopuks ei ees mitään kovin ihmeellistä. Viime viikolla käytiin taas lenkillä Sonjan ja Rudyn ja Minnan ja Danon kanssa. Oli jälleen kerran todella hauskaa. Rico on niiiin kiltti vieläkin Danolle, ei sano mitään vaikka toisen otteet on välillä vähän rajuja. :) Tosin ei Dano kyllä vähään aikaan oo enää yrittäny nylkyttää Ricoa. Välillä taas kun Ruuti meinasi pistää Danon matalaksi, niin Danonino pakeni Ricon helmoihin suojaa. :) Hassu pikkumies. Sillä lenkillä Rico oli kyllä aivan ihana, koko ajan niin kuulolla että!Oikein sai olla ylpeä siitä (vaihteeksi...*virn*) Joka kerta kun vislasi/kutsui, niin se pinkoi mamman luok kuin olisi ollut tuli pyrstön alla. Selkeästi jotain hyötyä siitä että joka lenkillä on taskut täynnä nameja. Samalle polulle meidän kanssa osui myös epäonninen marjastaja, jolle piti vähän pöristellä. Hohhoijaa. Ricon virkaintosuus on välillä rasittavaa. S ilmeisesti ajattelee että jos ihminen on yksin metsässä ilman koiraa, niin se EI VOI olla rehellisellä asialla.

Rannan vieressä kulkiessamme ohitettiin myös rantalentiskenttä. Siinä Minna hoksasi maassa lojuvan vanhan verkon. Rico käppäili siitä tyynenä ohi,liekö edes huomannut, kun taas Dano ja Rudy vähän leikkivät sillä. Vasta kun viisasin Ricolle että "Rico,mikä tuolla?" niin lamppu syttyi jäbän pään päällä--> VIEHE!!Oh my God, joku on jättänyt maahan lojumaan vartioimattoman vieheen,se täytyy teurastaa ja HETI!!Voi sitä intoa...todellakin maassa lojui siis ehkä 7 m narua ja sotkuinen entinen verkonräpäle,joka ei liikkunut yhtään minnekään, ja tästä Rikhard veti ihan kierrokset tappiin. Mikä saalisvietti...Kiskoin sen pois siitä vähän matkan päähän ja "lähetin" uudestaan tappamaan, ja voi sitä riemua!Me ihmiset ei voitu kuin nauraa. :) Pöhelö mikä pöhelö.Näkipähän Minnakin millainen Rico on kun se jostain syttyy, kun muutoin se on aina niin rauhallinen (mukamas).

Lenkkeiltiin viime sunnuntaina Janican ja Kaven ja Päivin ja Millin kanssa. Rico oli riemuissaan kun näki Millyardia pitkästä aikaa ja lenkki olikin (ainakin Ricon osalta,siis) varsin vauhdikas. Jälleen piti pöristä yhdelle marjastajallekin...naisparka, säikähti Ricon vahtihaukkua vaikka Rico ei siis koskenutkaan koko naiseen. Pää punaisena pyytelin anteeksi, onneksi sattui tämä henkilö olemaan koiraihmisiä eikä ollut moksiskaan. Kaveakin silitteli pitkän aikaa.

Tämä viikonloppu ollaan bunkkailtu kaverini Caritan luona Martinlaaksossa. Rico on kyllä siitä ihana kun se on sielläkin kuin kotonaan eikä ole moksiskaan vaikka on joutunut muutaman tunnin olemaan yksinäänkin välillä. Tekee sille hyvää päästä välillä pois täältä "landelta". Tänään kun käveltiin aseman liepeillä se oli vähän sanoisinko nyt hermostunut,"jumpy"...pitää useammin viedä sitä ihmisten ilmoille ja kaupunkiin ettei se ihan metsiinny. :)

Tällä välin myös Ricon sisko Chai on saanut ensimmäisen maastosertinsä, hienoa mahtavaa. (koska sehän luonnollisesti nostaa myös meidän pisteitä kun siskolikka pärjää... ;) ) Paljon on saatu myös kuulla tarinoita rhodeleiristä jonne valitettavasti ei päästy. :( Perhanan vuorotyö. En malta odottaa että on seuraavat geimit, ne kyllä on vasta kolmen viikon päästä Hyvinkään ryhmiksen muodossa. Sitä ennen täytyy kyllä päästä vielä vaikkapa radalle tai maastoon pinkomaan niin kauan kuin HYvinkäällä vielä treenejä on.

Viikonlopuksi lähdetään Pohjanmaalle juhlimaan minun ja kummityttöni lauantaisia synttäreitä! :) (tämän lukevat, osoite löytyy yhteystiedoista,kaikki paketit sinne vaan) Samalla treffataan myös Maria ja Sakua. Todella kiva nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Ja jälkeä pitäisi tehdä, ja hirviä bongailla ,ja tosiaan juhliakin...missähän välissä sitä nukkuisi?? :)

22.8. Päivitellääs nopsakkaasti menneet kuulumiset ennen kuin ne unohtuu, tai sitten menee taas niin paljon aikaa että oon ihan hätää kärsimässä..

Tiistaina lenkkeiltiin Minnan ja Danon ja Sonjan ja Rudyn kanssa. Dano oli selkeästi vaihdettu!Mihin oli hävinnyt se pieni pulleroinen palleroinen vaava??Mistä oli tilalle tullut jäntevä junnu??Kamalaa miten nopeasti ne kasvaa. :) Aluksi seuraamme liittyi myös 1v ikäinen bracci italiano-jätkä Elmo omistajineen,jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Päästettiin koko lössi irti. Se meni ihan hyvin, Rico vähän kierteli Elmoa mutta tuli kutsuttaessa pois eikä mitään rähinää syntynyt. Elmo vaan oli niin kauhusta jäykkänä että todettiin että sen ja omistajan mielenterveyden kannalta he jättävät lenkin väliin. Rico kyllä oli ihan tyytyväisen näköinen saadessaan johtaa jengiään ihan yksinään. >:) Dano oli reipastunut ihan valtavasti, se antoi jo kunnolla kyytiä Ruutille. Tytsi saikin jo vähän enempi tosissaan pistää pikkujäbälle kampoihin. Onneksi Rudy on niin nopea sähköjänis että eip ä tainneet Danoninon hampaat juuri osua...varsinkaan kun Korttelipoliisi Rico tuli alkulenkistä väliin kun Ruuti pöllyytti Danoa. Selkeästi Ricon mielestä Dano on kuitenkin niin pieni vielä että vähän rauhallisemmin täytyy ottaa. ;) On se sellainen velikulta.

Vaikka teki Rico jotain outoakin...kalliolla hengaillessamme se yhtäkkiä rupesi pyörittelemään Danoa päällään kuin taikinapalloa. Danokin taisi olla vähän hämmentynyt sillä se ei yhtään pistänyt vastaan. Rico vaan pyöritteli sitä tosi varovasti,otti välillä koko pään suuhun ja välillä kirputti korvia. Esitys päättyi leiikkiin kutsu-niiaukseen jonka jälkeen Rico kyllästyi ja lähti haistelemaan omiaan metsikköön. Siis mitä ihmettä...hieman epäselväksi jäi yrittikö se kosiskella Danoa vai hoivata kuin omaa pentuaan.Hämärää...

20.8. Ohhoh,onpas taas vierähtänyt aikaa viime päivityksestä...Mitähän kaikkea me ollaankaan ehditty puuhailla? :)

Viime viikon maanantain vietimme Heidin ja Netan luona Otalammella (minne emme mene enää koskaan, koska siellä liikkuu susia!!). Paikalla oli luonnollisesti myös Heidin nuorin poika,pieni Tino-vaava. Rico ei kiinnostunut vauvasta vähääkään, kerran taisi käydä nuuhkaisemassa. Rico ja Netta oli kyllä ihan outoja...eivä olleet nähneet pitkään aikaan, jaksoivat olla toisistaan innoissaan ehkä kaksi minuuttia ja loppuajan käyttäytyivät kuin suurinpiirtein aina asuisivat samassa taloudessa. :) Hyvähän se tietty on että rhodeuros ja rotikkanarttu ei rupea esim. sisällä painimaan...

Torstaina käytiin Sonjan ja Ruutin kanssa lenkillä. Oli kivaa jälleen kerran, vaikka onnistuttiin melkein-eksymään mun pieneen lähimetsään. Kai se sitten onkin isompi kuin olen luullutkaan...ne hemmetin kalliot vaan näyttää kaikki niin samalta! :)

Perjantaina Janican mies Kride tuli poimimaan mut ja Ricon kyytiin ja suunnattiin aluksi Pukkilaan. Matka sinne oli melko mielenkiintoinen...mentiin pakulla, joten edessä ei ihan kauheasti tilaa ollut.Voi Rico-parkaa, se kun on sellanen diiva että omasta mielestään vie vähintään kahden tanskandoggin tilan. Löytyi se tyylikin lopulta: peppu penkille, etutassut maahan ja kaula kenolleen kojelaudalle.Käyhän se niinkin...

Sitten vaan kamat autoon ja Heinolaan.Mukaan öähti siis Janica,Chai,Chili ja Kave. Dusty-pappa jäi Kriden kanssa kotimieheksi,se kun äijäilee Ricolle ja vaikka Rico toistaiseksi kammoaa Dallea,eihän sitä tiedä vaikka se löytäisikin kadonneen miehuutensa ja tulisi rähinä.Kaupan kautta päästiin mökille ja purkamaan aivan uskomatonta määrää tavaraa! :) Niillä ois kyllä varmaan viikon pärjännyt mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tarvii...

Lauantaiaamu´na ei onneksi tarvinnut aikaisin nousta.Keli oli kolea mutta mutta mökillä ei satanut. Annas kun päästiin lähemmäs Kouvolaa ja näyttelypaikkaa...satoi koko ajan. Hieman sanoisinko paikasta mihin aurinko ei paista. Mietitytti miten Rico esiintyy kun se ei yhtään tykkää sateesta. Tämä sama tuomari on aiemmin antanut Ricolle H:n joten ehkä noin tuhat kertaa tuli mietittyä, siinä sateessa seistessä alusvaatteita myöten märkänä,että olipa taas huippuidea lähteä. Rico oli ennen kehää toisille uroksille kiukkuinen (yllätys yllätys...)joten pysyttelimme vähän sivummalla. ERityisesti Chili ja Maru oli lauantain suuret inhokit, syystä että...jaapajaa.Mysteerina on ja pysyy. Kävipä Rico häiriköimässä paras uros-kehääkin melkein käymällä Marun päälle. Ai että sai taas olla ylpeä koirastaan...Itse kehässä Rico oli kuitenkin taas kuin enkeli.Eihän se ole kuin kahdesti elämänsä aikana kehässä ärähtäny toiselle urokselle. Ei sitä siinä yhtään haitannut että jätkiä oli edessä ja takana.Tällä kertaa liikutin Ricoa niin että pidin namia oikeassa kädessä ja sillä "vedin". Toimi kuin mikäkin,ja Rico ei ole koskaan liikkunu niin hyvin!Tuloksena ERI, valioluokas 5 urosta ja Rico oli sit vika joka ei sijottunu.Reilu päätös,olihan Rico taas selkeesti porukan isoinkin, ja laadullisesti jälkeenjäänyt muihin verrattuna. :) Mutta ERI joka tapauksessa,ihanaa!Vielä kun Chaikin sai ERIn ja vara-sertin (oikeakin olisi toki kelvannut) sai päivään olla tyytyväinen. Vessatti armottomasti mutta totesin vaan Janikalle että eiköhän ajeta mökille...Siellä kun olisin ottanut läpimärät farkut jalasta niin enhän mä niitä ois enää takasin jalkaan saanut. :) Jos nyt ei kuitenkaan yritetä kerätä irtopisteitä nakupelleilyllä...

Loppuilta meni tiiviisti sisätiloissa, mutta onneksi mökki oli hieno ja seura hyvää. Illalla tehtiin vielä possusisäfilemikäliepötkyä (näytti lähinnä sonnin "siltä" tai vaihtoehtosesti fretiltä siinä pellillä pötkötellessään) ja valkosipulilohkoperunoita,joten gourmet-herkut mahassa oli hyvä köllötellä.

Sunnuntaina olikin sitten Heinolan vuoro.Odotukset ei taaskaan olleet kovin korkealla kun paikalle oli ilmotettu 18 koiraa.Huhhuh. Kolme oli sitten kuitenkin poissa. Etukäteen olin kuullut että tuomari on ns. "hammastuomari",tarkka hampaista siis. Onneksi Ricolle ei ole koskaan huomautettu hampaista mitään negatiivista. Jälleen Rico liikkui kehässä hienosti.Ennen kehää piti vähän murista Tumballe (terkkuja vaan Irinalle! :) ) mutta kehässä oltiin taas kuin Herran pikku enkeli. Tänä päivänä vain valiourokst saivat ERIä uroksista. Ricokin siis sai ERIn vaikka arvostelu ei mikään erityisen "hehkeä" ollutkaan. Rico siis VAL ERI3 ja PU3. Jee,meidän eka kerta paras uros-kolmosena. :) Chai sai tällä kertaa EH:n.

Kehän jälkeen lähdettiin vielä shoppailemaan. Löysinkin kaikkea kivaa, poron selkäranka-herkkuja Ricolle,pääkallokuvioinen karvamatto häkin pohjalle ja ittelle metrilakua. :) Päivän paras tuli kuitenkin kun oltiin vielä syömässä makkaraa. Atoksen Tiina tuli kysymään että: "Miten sä saat Ricon käyttäytymään niin hienosti kehässä?"Ah mun ylpeyttä Ricosta sillä hetkellä! :) Sehän ei siis todellakaan ole mikään salaisuus että Rico ei siedä muita uroksia, ja monikin on nähnyt sen murahtelemassa ennen kehää tai meidän tekevän väistöliikkeitä ja katoamistemppuja muiden urosten saapuessa paikalle. Mutta tosiaan, että joku huomaa miten hyvin se kuitenkin kehässä osaa käyttäytyä...Kiitos,Tiina,pelastit päiväni!Tuosta kommentista tulee yksi mun ja Ricon tähtihetkistä. :) Mutta vastaus kysymykseen...jaa-a,enpä tiedä. Asiaa siinä porukalla pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen et JOTAIN mä oon tehny näyttelyissä ja kehissä oikein, vaikken itse tiedäkään MITÄ. =p Hauska päivä oli,totta tosiaan. Lisää tällaisia,kiitos. :)

Rico oli vielä maanantaina niin poikki viikonlopun reissusta,että vain vilkaisi aamuruokaansa ja uutta poroherkkuaan ja kömpi nukkumaan mun lähtiessä töihin. Lucky bastard...

10.8. Verijälkiä

Käväisin tänä aamuna tekemässä jäljet Ricolle ja isäni/siskoni jämtille Ronille. Kyseessä oli Ronin ensimmäinen verijälki ikinä, joten tein ihan simppelin, ehkä 20 m pitkän suoran jäljen. Aluksi nuoriherra keskittyi lähinnä kiskomaan lahkeitani... :) Kunhan päästiin "lähtöviivalle", muuttui ääni kellossa. Roni ei yhtään pelännyt verta mutta oli selkeästi ihmeissään että mikäs juttu tämä on. Hirveästi piti nuuskutella ja pohtia korvat pystyssä. Alun tuumimisen jälkeen vauhti hieman kiihtyi, ei kuitenkaan liikaa. Kaato löytyi hyvin ja koira sai paljon kehuja. :)

Ricon jälki oli ehkä 200m pitkä. En ole koko kesänä tehnyt sille yhtään jälkeä (hyi,laiska minä), kaksi kulmausta. Rico oli selkeästi virittäytynyt sunnuntaiajelu-mielentilaan...kesken haistelun piti käydä pissallakin. Laajoin siksak-liikkein edettiin. Makuut (kulmissa) merkkasi kuitenkin todella hyvin. Kaatokin löytyi. Kokonaisuutena ricomaisen rauhallinen suoritus. :)

Tänään vielä lenkille Ricon,Alisan ja Ronin kanssa,jos vaikka löydettäisiin sorsia tai muita mukavia eläimiä jahdattavaksi.Eilen hämärässä yritettiin käydä peuroja bongailemassa, mutta eipä tosiaan minulla tai siskollani ollut leikannut että kun tulee ilta,tulee myös yökastetta.Parinsadan metrin jälkeen vyötärölle ulottuvassa heinikossa oltiinkin sitten nilkoista reisiin asti läpimärkiä...

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lenkille lähtikin vain Rico ja Roni. Päästiin kahlailemaankin..

Rico ei kyllä ollut ihan koko aikaa vakuuttunut siitä että vesi on ihana juttu..

Komea Rikhard metsän siimeksessä

Ilmeisesti jossain vaiheessa rupesi kuvaajan pörrääminen ärsyttämään,sillä Rico päätti maastoutua. :)

Johan se nainen ymmärsi lopettaa niiden kuvien räpsimisen! Käppäiltiin vielä hetki hiekkamontuilla. Koirat tuli vähän jäljessä ja minä ja siskoni edellä.Yhtäkkiä kuulimme rasahduksen ja nostimme päät ylös: jumankauta peura parinkymmenen metrin päässä!Pumppu jätti lyönnin väliin: ei kai koirat huomanneet?No mutta tottahan toki. Roni huomasi peuran,haukahti pari kertaa ja lähti perään. Rico ei ehtinyt nähdä sitä vaan tallusteli nenä maassa meidän kanssa rinteen ylös. Siellä se sitten sai vainun ja lähti kuin ohjus metsään. Hei hei...Siinä siskon kanssa seistiin tyhminä hihnat kädessä. Onneksi jätkät ei olleet kuin muutaman minuutin poissa näköpiiristä ja käytiin sitten vielä yhdessäkin tuoksuttelemassa ihania peuran hajuja. :)

9.8. Niin hyvässä kuin pahassa...

Huhhuh miten paljon päivitettävää,saas nähdä onko sormet ihan rakkuloilla tämän jälkeen.. :) Tiistaina kävimme Hyvinkäällä ratatreeneissä. Olipahan taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Jätin Ricon vedonestovaljaissaan Caritalle ja menin muutaman metrin päähän tarkoituksena ostaa lippu ilman mölyapinan suosiollista avustusta. Noh, sepäs saikin hirveän hädän että nyt mamma jättää ja luikerteli irti valjaistaan. :0 Olipa ehkä elämäni pisimmät sekunnit kun katoin miten Rico juoksee mua kohti ilman valjaita ja ilman pantaa, täysin nakuna ja vapaana. Luojan kiitos sillä tosiaan oli vain hätä mammukan luo eikä edes yrittänyt muiden koirien luo tai omatoimisesti radalle. Hohhoijaa.Eikun äijä takas valjaisiin ja odottelemaan vuoroa. Alunperin tarkoitus oli että Rico hengailisi meidän kanssa rata-alueella mutta minulla ei hermo kestänyt sitä ulinaa ja piipitystä kuin ehkä kymmenen minuuttia joten Rikhard sai mennä jäähdyttelemään autoon. Se taas tiesi sitä että seuraavana päivänä mulla oli kiva imurointiurakka edessä...Odotteluaika meni Janican ja Kaven kanssa söpistellessä,tai siis ehkä lähinnä Kavea paijatessa ja taantuessa "hellanlettas ku tinä oot tulonen lässyti lässyti"-tasolle. Aina Kaven tapaamisen jälkeen pitää lässyttää pari päivää, on se vaan niin sulonen. :) Onneksi meidän vuoro tuli melko nopeasti eikä koiruuden tarvinnut kauaa autossa kärvistellä. Rico juoksi yksin 350 m hand-slippinä, en jaksanut ruveta kokeilemaan kopista lähetystä--> kuitenkin olisi taas itselle tullut niin paljon vammoja ettei lauantain näyttelystä olisi tullut mitään! Lähetys meni todella hienosti. Mä oon nyt vihdoinkin hoksannut miten saan Ricon parhaiten siihen asentoon että saan hihnan pois ja vielä pidettyä jäbän paikoillaan. En sitä tokikaan kovin kauaa jaksaisi tai pystyisi siinä pitää mutta ratkaisevat 10 sekuntia kuitenkin. :) Rico juoksi hienosti täysiä loppuun asti ja oli tyytyväinen kun oli saanut pupun kiinni. :)

Keskiviikkona saimme jälleen lenkkiseuraa, Minna ja Dano tuli meille ja tällä kertaa remmiin liittyi myös Sonja ja Rudy, koiramaailman Tuuli Matinsalo. :) Rudyn pomppuenergia teki hyvää Ricolle, innostuipa äijänkäppyrä oikein painimaan ja hepuloimaankin. Dano ei aluksi hirveästi Ruutiin kiinnittänyt huomiota,se oli vaan niin "varaisoveljen" Ricon lumoissa. Ihme että Rico ei vieläkään hermostunut Danon lukuisista astumisyrityksistä. Todellakin YRITYKSISTÄ, on nimittäin aika hassun näköistä kun 13-viikkoinen tirriäinen yrittää astua 71 cm korkeaa Ricoa joka suurinpiirtein kattelee maisemia vaikka toinen on niin tosissaan "hommissa" . :) Rudykin sitten jossain vaiheessa hoksasi että "hei,meillähän on täällä uusi riehukaveri mukana" ja yritti haastaa Danoa riehumaan ja painimaan, ihan hyvässä hengessä siis. Eihän Danosta siihen oikein ollut, vaan se pyöri pitkin sammalikoita ihan mukkelis makkelis (huom!Koiria ei vahingoitettu lenkin aikana ;)). Ja mitä tekee Rico kun näkee tämän?Metsämaan Suuri Sankari syöksyy väliin ja kun Rudy yrittää päästä pöllyyttämään Danoa, Rico menee seisomaan eteen! My hero. :) Pitäähän pieniä suojella,herranjestas sentään. Rudykin päätti sitten vaihtaa isompaan kaveriin ja antoi Ricolle kyytiä mm. menemällä ovelasti mahan alle makaamaan ja potkimalla siellä kuin jänis.Ei mikään tyhmä tyttö! :) Ricolla kun tuota maavaraa riittää. Oli taas kerran hauska lenkki,täytyypä lähteä samalla porukalla uudestaan heti kun pääsee.

Torstaina Janica,Chai ja Kave tuli illansuussa noutamaan meitä että matkaisimme Pukkilaan. Menomatkalla päätimme pistäytyä Svenkan treeneissä Paloheinässä. Olipahan taas kokemus...Svenkka ehdottomasti kielsi käyttämästä Ricolla koppaa, koska hän oli sitä mieltä että koiran tulee saada palkinto juoksemista (eli päästä lopussa retuuttamaan viehettä). Pahoin aavistuksin suostuin tähän. Ja mitä tapahtuikaan?KAPPAS KUMMAA, enpä olisi arvannut,ihmeiden ihme, Rico hajotti vieheen. Kahdesti. Ja juoksee onnellisena pellolla hirvennahka suussa. Se ensin hajotti pelkän narun ja toisella kerralla söi koko kiinnitysjutun! :0 Toivottavasti se kiinnitysjuttu makaa jossain Paloheinän nurmikoilla eikä Ricon mahassa. Mutta uskokaa tai älkää,koiralla tosiaan oli hauskaa.....Sitten olikin Chain vuoro. Minä jäin sillä aikaa pitämään leiriä Ricon ja Kaven kanssa. Urhea Kave ei yhtään piipannut Janican perään. Minua alkoi tylsistyttää seisominen joten levitin takin maahan ja kävin istumaan. Siinä samassa Kave kiipeää päättäväisesti syliin: "Ja nyt mä tuun kyllä syliin"!Voi ihanuus...aivan meinasi tippa tulla linssiin, sanat ei riitä kertomaan sitä ihanaa onnen tunnetta kun pienenpieni taapero niin luottavaisesti kiipeää syliin ja kiertyy sykkyrälle. On se vaan niin rakas,sillä koiralla tulee kyllä olemaan paljon ihmisiä jotka rakastavat sitä täydestä sydämestään.

Totuttuun tapaan Chai veteli hienosti omat juoksunsa ja sitten olikin Kaven vuoro. Ja miten hienosti se menikään!Ei pienintäkään ihmettelyä siitä että mikäs tuo on,ei pelännyt viehettä eikä Svenkkaa eikä kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin, juoksi vaan katse tiukasti vieheessä. :) Mahtava pikkumies,saas nähä millainen juoksija siitä kehkeytyy.

Siitä sitten lähdimme Pukkilaan. Ilta venähti taas juorutessa, saunaankin päästiin vasta joskus puolenyön aikaan. Käytiin vielä kaikkien koirien kanssa lenkillä. Ricon ego kutistui ehkä rusinan kokoiseksi kun otettiin Dusty-pappakin mukaan. Oli se vaan huvittavaa,Rico ei ei meinannut tohtia häävin hengittää kun "iso pelottava pappa" oli mukana. :) Ihan hyvä että se älyää kunnioittaa vanhuksia.

Perjantaiaamuna kello herätti hieman ennen seitsemää. Vähän meinasi olla silmät ristissä...Pakkasimme pahaa-aavistamattomat (vai pitäisikö sanoa penaa-aavistamattomat) Chain ja Ricon autoon ja pikku-Kave lähti cheerleaderiksi. Osoitteena siis Orimattila,Mallusjoen kylä ja konekarhu Pena. Kyllä meinasi jännittää, kun ei yhtään tiennyt miten koira käyttäytyy,että tarvitseeko hävetä karskien metsämiesten edessä vai ei... ;) Paikka löytyi melko kivuttomasti.Sää ei oikein suosinut,hiljalleen tihuutti vettä koko ajan. Käytiin moikkaamassa ylituomari Antti Paloheimoa ja Penaa ennenkuin edes otettiin koiria autosta ulos. Ei se karhu niin isolta siinä paikoillaan ja täytettynä näyttänyt. :) Ehkä jos se juoksisi kohti 60 km/h niin voisi olla toinen ääni kellossa..Saatiin vähän ohjeistusta ja eikun valmistautumaan. Chai meni ensin. Ensin pitkällä liinalla pellon reunaan,haistellaan jälki ja sitten karhun tykö. Voi Chain ilmettä kun se huomasi Penan! "Mitä hele...?!" Pääsipä lähettäjä-mieheltäkin epäuskoinen nauru kun Chai aloitti raivoisan mölinä--> ei tainnut olla odotukset kovin korkealla kun Janican kaltainen nuori,pieni nainen tulee jonku ihme afrikan ajokoiran kanssa mutta niin vaan tytystä ääntä lähti! Tarkoitus oli että jonnin aikaa "tuetaan" koiraa ohjaajan läsnäololla mutta sitten ohjaajan pitäisi päästä piiloon ja koiran jatkaa itsenäisesti haukkua. Janica pääsikin pitkäksi aikaa piiloon ja Chai jatkoi haukkua mutta ei tohtinut mennä kovin lähelle karhua.Sinällään ihan viisasta... ;)

Sitten Rikhardin vuoro. Oli tosi kiva viedä Ricoa kovalla,märällä,ohuella narulla,ei nimittäin YHTÄÄN vetänyt...En kerennyt edes vinkata että pitäisi jäljestää kun jätkä työnsi nokan maahan ja haisteli tiensä karhulle kovalla draivilla. Ja se ensireaktio oli taas tyyliin "What the f..?!" Ja hirveä huuto. Aluksi kun karhu liikkui, Rico loikki taaksepäin jatkaen toki haukkua koko ajan mutta loppua kohti Rico jo rohkaistui niin että kun Pena liikkui,Rico ampaisi eteenpäin. Piiloon pääsin piipahtamaan pari kertaa mutta Rico selkeästi tarvitsi näköyhteyden minuun että kykeni toimimaan. Tosi kiva kuitenkin oli että kun Rico tuli kauempana piilolle missä minä olin niin se lähti kuin ohjus takaisin karhulle kun näytin sille kädellä merkkiä ja selitin innoissani "missä,missä!" Rico uskalsikin mennä todella lähelle karhua. Jossain vaiheessa rupesi itteä naurattamaan: oli se vaan jotenkin niin hassun näköistä kun Rico oli niin tosissaan "Herranjumala,mikä perkele tämä on!!" :) Mamman sankari. Lopussa vielä harjoiteltiin niin että menin itse muutaman metrin päähän karhusta ja Rico tulikin ihan viereen myös. Me molemmat saatiin tuomarilta paljon kehuja, hän oli ihan vakuuttunut että "kunhan tuo muutaman kerran käy harjottelemassa niin sehän haukkuu mitä vaan!" :) Rhodesiankoira rotuna yllätti hänet positiivisesti ja rotu sai kehuja siitä että ainakin näiden yksilöiden perusteella, "kyllähän nuo ihan selkeästi riistakoiria on". Ricon "pulloharja" herätti hilpeyttä (selkäkarvat oli 15 cm:n leveydeltä IHAN pystyssä). :)

Koe meni oikeastaan hyvinkin Chain ja Ricon luonteiden mukaisesti. Chai on itsenäisempi, joten ei ihme että jäi hyvin yksinäänkin mölyämään, Rico taas hakee enempi minusta tukea. Ehkä jos se olisi "oikea" metsästyskoira, tuo olisi ongelma, mutta muuten lämmitti huomata että se selkeästi sai minusta lisää itseluootamusta ja tunsi uskaltavansa uhmata sitten vaikka karhua kunhan mamma on mukana. :) Paljon tämä koitos taas vahvisti omia käsityksiä koirasta. Näiden hermoja ei voi kuin ihailla: molemmat tajusi heti mikä on homman nimi (minkä ylituomarikin totesi) ja vaikka tilanne varmasti oli jännittävä eivät ne missään vaiheessa pelänneet tai menettäneet toimintakykyään. Myös palautuminen oli nopeaa. Ricoa ei tosin helpolla meinannut saada pois kentältä...oltiin jo lähdössä pois päin kun tuomari rupesi liikuttamaan karhua takaisin aloituspaikkaan. Rico huomasi tämän ja ampaisi takaisin "jumalauta,sehän liikkuu vielä!!" Hömelö. Kuitenkin noin viisi sekuntia siitä kun oltiin päästy pellolta pois koira oli ihan normaali, ei merkkejä stressistä,ei läähätystä,vapinaa yms. Eli ilmeisesti ei suurta traumaa Penasta jäänyt. :) Kokonaisuutena täytyy todeta että olen Ricosta todella ylpeä. Kiitokset kasvattaja-Moalle joka on luonut pohjan Ricon luonteelle!Kuvaaminen ei valitettavasti onnistunut koska yleisö ei luonnollisesti saanut mennä kovin lähelle ja tosiaan vielä satoi. Kaikeksi onneksi ylituomari kuvasi videokameralla jokaisen suorituksen joten videosaastetta luvassa kunhan saan videon käsiini! :)

Loppuperjantain hengailtiin Ricon kanssa veljeni kämpällä Keravalla odotellen kyytiä Perhoon. Illalla melko myöhään oltiin perillä ja eikun sänkyyn.

Tänään olikin sitten Saarijärven näyttelyn vuoro. Kehät oli melkein tunnin myöhässä, mutta oli se aikataulu kyllä niin tiukaksi ahdettu että ei kukaan tuomari olisi mitenkään siitä selvinnyt niin lyhyessä ajassa. Aika kului rattoisasti Pennyn porukan kanssa höpötellessä ja sadetta pelätessä, mikä ei sitten onneksi ehtinyt tulla. Rico liikkui kehässä "ihan kivasti", nopeus oli ihan jees mutta jotenkin laiskan oloisesti (eli tyypillistä Ricoa). Tuloksena tällä kertaa EH. Arvostelu oli kyllä ihan hyvä. Ricoon oon todella tyytyväinen siinä mielessä että se makoili asfaltilla kun odoteltiin vuoroamme ja kehässä ei taaskaan mitään ongelmia hampaiden näyttämisen ja kivesten kokeilemisen kanssa,hieno poika! :) Kaitpa se ERIkin meille vielä jossain vaiheessa napsahtaa ettei nyt ihan EH-putkeen jumiteta.

3.8. Paljon odotettavaa

Hiljaiseloa on taas ollut...Onneksi ensi viikolle on paljon odotettavaa. :) Lenkkeillä pitäisi ainakin ihanaisen Ruuti-tytön kanssa,jospa se jälleen kerran saisi Riconkin innostettua kunnolla riehumaan. Keskiviikkona olisi taas tarkoitus tavata Dano-herraa. Dano on niin huvittava kun se on selkeästi ottanut Ricon oikein idoliksi. :) Mutta hyvä Danolle, Ricolla kun ei pentuna/junnuna ollut muita rhodesiankoira-uroksia kaverina niin se varmaan kasvoi siinä uskossa että hän on ainut rhode-uros.Ja nythän se tunnetusti rakastaa niitä oikein paljon...not.

Torstaina saadaan jälleen nauttia Pukkilan possen vieraanvaraisuudesta. En malta odottaa että näkee taas pikku-Kaven. On se kyllä suloinen vekkuli, mutta niinhän ne kaikki pennut on,varsinkin kun ne ei asu omassa kodissa ja pissaa MUN lattioille ja syö MUN kenkiä. ;) Perjantaina sitten onkin Ricolla ja Chailla edessään tiukat paikat: pitäisi mennä Orimattilaan Pena-karhua haukkumaan! :0 (lue lisää konekarhu Penasta osoitteesta www.konekarhu.suntuubi.com) Saas nähdä miten nassikoiden käy. Omat veikkaukset Ricon käyttäytymisestä on, että se kyllä haukkuu karhua mutta ei tasan edes yritä purra sitä ja meidän koe tyssää siihen kun Rico tulee hakemaan mammasta tukea. Luulisin että Chai on karhulla terävämpi ja toimintakykyisempi. Yhtä kaikki, mahtava kokemus tiedossa. :)

Lauantaina pitäisi taas mennä kehään pyörähtämään Saarijärvelle. Tuomarina on Matti Luoso. Tarkoitus olisi kokeilla uusia vinkkejä Ricon liikuttamiseen, se kun tahtoo välillä olla vähän laiskanpuoleista.

28.7. Kesäistä rauhaiseloa

Päivitelläänpäs mitä tässä olisi viikon aikana tapahtunut..Täytyy oikein miettiä tarkkaan kun on tuo sama pää lkesät talvet ja viime päivien lämpöaalto on tainnut sulattaa ne viimeisetkin aivosolut. :) Onneksi meidän talossa on sisällä ollut viileätä niin ei ainakaan ole Ricon tarvinut kärsiä.

Viime viikolla päästiin pitkästä aikaa lenkille Rudyn kanssa,neidin juoksut ovat nyt ohi. Koirat olivat kyllä riemuissaan nähdessään toisensa, mutta normaalia riekkumista ei nähty; epäilemättä erittäin hothothot keli vaikutti asiaan.

Perjantaina tapasimme uudemman kerran nuorta Dano-herraa. Jätkä oli kasvanut ihan mielettömästi! :0 Kamalaa miten nopeasti niistä tulee jo pikku miehiä eikä ne oo enää pentuja olleskaan. Dano oli taas oikein reipas ja "kuritti" Ricoa minkä kerkesi. Oli kyllä ihanaa seurata niiden telmimistä kun Ricokin vielä antaa Danon hyppiä päälleen yms. Kyllä se sitten laittaa jätkän aisoihin kun Dano kasvaa isommaksi. ;)

Sitten koira kotiin,ruokaa moottoriin ja itse suihkuun että olisi hieno ja fiini kun pikku-herra Kave tuli Suomeen!! (Kavesta lisää osoitteesta www.pukkilanposse.suntuubi.com) Kave on siis Janican ja Kriden lauman uusin vahvistus, unkarinvinttikoira-penneli rodun kotimaasta Unkarista (äläs,kukaan ei sitä varmaan osannut päätellä ihan itte...) Pääsin lentokentälle kannustusjoukoiksi. Itseä jännitti ihan hirveästi että miten lento on menny,taisinpa vahingossa kertoa Janicallekin jotain kauhujuttuja lentomatkalle kuolleista koirista...pahoitteluni. >:) Tuskallisen jännittyneen odotuksen jälkeen Kave saapui turvallisesti maankamaralle, ja voi hellanlettas ja tui tui mikä otus se oli!Niin suloinen ja reipas, oikein pikkuäijä. Nyt en vaan malta odottaa että tapaamme Kaven uudestaan niin että Ricokin pääsee näkemään ihkauuden "kummipoikansa". :)

Lauantai-iltana hälytin Sonjan, Teron ja Ruuti-tyttösen kanssamme rannalle, oli ollut niin tuskaisen kuuma päivä että piti keksiä jotain kivaa. Koirat kyllä nautti rannalla juoksemisesta. Onkohan se jotain afrikkalaisuuden verenperintöä kun kaikki rhodet menee ihan sekaisin hiekasta??Uimaan ei kummastakaan ollut mutta kahlailivat kyllä. Rico leikki taas baywatch-koiraa kun minä menin kahlailemaan.Rupesi komentamaan " nyt mamma heti pois sieltä vaarallisesta paikasta!!" Hassu jäbä. Ja kun mulle ei uskaltanut turhautumistaan näyttää esim. hyppimällä (Rico ei ilmeisesti edes noin paineistettuna hypi ihmisten päälle, outoa...kivaa mutta outoa) joten stressi piti purkaa Rudyyn joka kylläkin taisi vain nauttia kisailusta ja hätyytetyksi tulemisesta. :)

20.7. Näytelmissä

Näyttelypäivähän on aina hyvä aloittaa nukkumalla pommiin...silmät ristissä ylös kuuden jälkeen, onneksi ajomatkaa oli vain noin 130 kilsaa. Pikkusisko lähti kannustus- ja apujoukoiksi ja lähdimme siis Ylivieskan kansainväliseen koiranäyttelyyn. Jännitys ei ollut päätä huimaava sillä olin itse itselleni ennustanut että EH:n saisimme, kuten myös kävikin. Kuten näyttelyt-sivuilta voi lukea, tuomari ei erityisemmin pitänyt Ricosta. Miä kyllä ihan pidin tuomarista, käsitteli koiraa kivasti ja vielä taputteli kun oli mitannut Ricon. :) Valitettavasti kun joskus törmää niihin hieman "kovakouraisiinkin" tuomareihin...Ricolle pisteet siitä että se otti tosi rennosti ennen kehää,makaili nurtsilla pitkin pituuttaan. Tuomari myös katsoi hampaat tarkasti ja tosiaan mittasi (taisi olla ainut joka mitattiin?Tulosta ei kuitenkaan mihinkään merkattu) ja Rico suhtautui tähän kaikkeen todella nätisti ja kärsivällisesti,kuten 99 % varmasti aina.

Tämmöinen reissu tällä kertaa, onneksi ei sentään saatu sinistä nauhaa. :)

19.7. Pohjanmaan matkailua

Perjantaina lähdettiin Ricon kanssa vanhempieni luo pohjanmaalle. Illalla oltiin vasta tosi myöhään perillä joten ei paljon muuta ehtinyt tehdä kuin mennä nukkumaan...

Tänään saatiin odotettuja vieraita: Mari ja Chambo (Mbwasimba Mosi Chambo) ja pikkuinen Saku (Tarujen Usahibu) tulivat meitä moikkaamaan. Ensin Ricon piti vähän ihmetellä että mikäs penneli se sieltä autosta tupsahti:

Saku oli aluksi hieman ihmeissään (onko maailmassa muitakin rhodesiankoiria, ja vielä isoja, kuin Chambo-veikka??), mutta nopeasti se toipui hämmästyksestään ja rupesi tekemään tuttavuutta:

Lähdettiin sitten tekemään pieni kierros metsäautotiellä ennenkuin pakataan koko bändi samaan autoon. Saku tulla tepsutteli perässä reippaana. :) Chambo ja Rico ei ole hetkeen nähneet joten Chambon piti hieman tuumailla että mitä mieltä se Ricosta on. Chambohan on leikattu joten ensitapaamisellaan Rico-parka erehtyi luulemaan sitä nartuksi (voitte vain kuvitella Chambon hämmennystä kun toinen uros rupeaa sitä liehittelemään...) mutta tällä kertaa Rico oli vain tyytyväinen saadessaan rhodeseuraa. Ei tainnut sen kummemmin sukupuoliasioita miettiä. Chambo joutui kyllä kerran ojentamaan Ricoa että kuka tällä lenkillä on lauman johtaja:

Rico,ihme kyllä, suostui tähän arvojärjestykseen ilman rutinoita. Eipä sitten muuta kuin pojat autoon ja nokka kohti Sysilampea. Aluksi leiripaikka oli varattu joten lähdettiin kävelemään pitkin pitkospuita. Maisemat oli hienot ja pojatkin viihtyi porukassa oikein mallikkaasti:

Sitten palattiin leiripaikalle, josta muut ihmiset olivat ystävällisesti poistuneet. :) Mari oheitteli Chambolle vesilelua, mutta se leikki loppui lyhyeen kun Rico yllättäen flippasi totaalisesti: jostain syystä sen pää ei kestänyt sitä että joku muu sai lelun joka vielä heitettiin VETEEN josta se olisi pitänyt UIMALLA hakea pois!Kamalaa. Ricon vieheellä nähneet voivat kuvitella miten se kiljui ja riehui rannalla. Saku tyytyi lähinnä ihmettelemään isompien touhuja. Sitten vielä makkaranpaistoa, mansikoita ja suklaata (kiitokset Marille hienoista eväistä!). Koirat kerjäsi "ihan vaan vähän". ;)

Yllättävän hyvin Saku-pentu jaksoi useampituntiseksi venähtäneen reissun mutta autossa tuli kyllä uni tehokkaasti. Rico ja Saku matkusti yhdessä takapenkillä. Vähän aikaa ihmeteltiin että miksi Rico on niin kummallisessa asennossa takapenkillä,  liiskautuneena ikkunaa vasten: 

Sitten tajusimme syyn: Ricolla oli vissiin äidinvaistot heränneet ja se yritti olla mahdollisimman pieni ettei talloisi Sakua! :) Voi mamman raukkaa. Mutta oli se kyllä hassun näköstä kun pieni pentu valtaa koko penkin ja iso jässikkä yrittää mahtua jotenkuten.

Hieno reissu kyllä oli. Rico onkin siitä asti nukkunut melkein koko ajan, mitä nyt piti vähän pihviä käydä kerjäämässä ja tikkakisan maskottina olla. :)

17.7. Voi pennun ihanuutta!

Eilen käytiin "lenkillä" maailman ehkä suloisimman näyn kanssa: rhodesiankoiran pennun. :) Seuraamme metsämaalle liittyi Tarujen Upendano, Tarujen uusimmasta pentueesta, ikää hurjat  10 viikkoa. Danon mukana tuli omistaja Minna poikansa Rikun kanssa (kuulemma automatka yksin vintiön kanssa olisi vielä ollut liian "haastavaa" ;) ). Lenkki meni paremmin kuin hyvin. Aluksi Dano oli Ricosta hieman kauhuissaan, ehkä 71 cm ja melkein 47 kiloa aikuista urosta oli pienoinen järkytys vaavalle. >:) Kunhan päästiin metsän reunaan missä koirat saattoi turvallisesti laskea irti, oli jo toinen ääni kellossa. Dano oli todella rohkea: ei mennyt montaa minuuttia niin se jo roikkui Ricon kintuissa,yritti hyppiä päälle yms. Ihanan rohkea ja reipas kaveri.

Ricosta taas olen niin ylpeä että aivan päässä humisee, se käyttäytyi NIIIN hyvin pennun kanssa. Antoi hyppiä ja retuuttaa, mutta menon yltyessä liian villiksi lempeästi päällään tuuppi penskaa. Yhdessä pojat pötkötteli sammalikossa ja "paini", eli käytännössä Dano paini Ricon etutassujen kanssa. :) Oli kyllä ihana taas huomata miten hyvin ja fiksusti Rico osaa penneleiden kanssa olla. Sopivasti antaa siimaa mutta tarvittaessa ojentaa, ja oli vielä innokas leikkimään ja temmeltämään. Mamman mussukka. :) Ei tehnyt kyllä yhtään hyvää mun alati kasvavalle pentukuumeelle! Ensi viikolla olisi tarkoitus taas lähteä poikien kanssa yhdessä ulos. Kiitokset Minnalle tätäkin kautta hyvästä seurasta!

14.7. Machoilua ja maksullisia juoksutreenejä

Meillä olikin mielenkiintoinen viikonloppu. Perjantaina menimme kaverini Anniinan luo. Anniinalla on vuoden ikäinen thai ridgeback-uros Kito, jonka Rico on tuntenut muutaman kuukauden ikäisestä asti. Aikaisemmin roolit ovat olleet hyvin selkeät: Rico vie ja Kito vikisee. Luottavaisin mielin siis oltiin että äijät mahtuvat saman katon alle.

Noh,päästiin sitten Anniinan kotioven taakse ja ovi aukeaa...Kito on ovella vastassa ja Ricon nähdessään nostaa karvat pystyyn ja rupeaa murisemaan,haukkumaan,ärisemään yms. Rico ei tästä häkeltynyt (mitäs siitä vaikka onkin menossa toisen uroksen kotiin tämän reviirille ja vastaanotto ei ole kauhean positiivinen) vaan aloitti hänkin kurkkuserenadin,pyöräytti Kiton lattialle ja jäi seisomaan päälle. Hetken Kito vielä murisi vastaan mutta luovutti sitten, jonka jälkeen Rico päästi Kiton pälkähästä. Noin kolmekymmentä sekuntia tämän jälkeen jätkät loikoilee lattialla muutaman metrin päässä toisistaan ilman mitään ongelmaa. Ihme heppuja.

Yhteislenkki hihnassa meni hyvin, ei mitään onkelmaa. Samoille hajuille sai Kitokin tulla Ricon kanssa eikä ovista menot,ohitukset ja kiilaukset jonossa haitanneet Ricoa pätkääkään. Illalla sitten annoin Ricolle ruuan kuppiin ja tämä söi tyynen rauhallisena Kiton huokaillessa parin metrin päässä. Rico on niin leuhka että sille ei varmasti tullut mieleenkään että Kito olisi tohtinut tulla kupille. Tästä "menestyksestä" typeröityneenä ajattelin sitten että Kitollekin voi antaa ruuan niin että Rico on samassa huoneessa....Jeps,jeps,omaa typeryyttä ei voi kuin hämmästellä. Samalla kun Kiton ruokakupin pohja osui lattiaan, Rico ampaisi kuin NATO-ohjus ja suoraan päälle. Siitä seurasikin helvetinmoinen kaaos: pari litraa vettä lensi lattialle, Kiton jauhelihat levisi pitkin maita ja mantuja,jätkät hajotti tapellessaan Anniinan pyykkitelineen ja siirsi ihan kohtuullisen kokosta ruokapöytää metrillä. Plus että veriroiskeita löytyi keittiön pöydältä, työtasolta, jääkaapin ovesta ja lattialta. Kito onneksi melko nopeasti älysi luovuttaa ja pakeni paikalta. Rico rupesi syömään Kiton ruokaa samaan aikaan koko ajan muristen (oli muuten aika älyttömän kuulosta). Nappasin ruokakupin pois siltä eikä Rico (tietenkään) mulle mitään siinä uhitellu,katto vaan haikeana katoavan ruuan perään. Rico kylppäriin ja tutkimaan että mistä se veri tuli. Ricosta ei kuitenkaan löytynyt mitään jäliä. Naarmu löytyikin Kiton silmän alta: onnettoman pikkuinen pisto. Pojat oli vaan heilunu niin hirveästi että näytti hetken siltä niin kuin verta olisi tullut enemmänkin.

Loppuaika meni onneksi ilman välikohtauksia,mitä nyt Ricon ego paisui kolminkertaiseksi ja jätkästä tuli henkisesti ainakin viisivuotias koira, ja Kiton sielua oli haavoitettu pohjia myöten. :)

Lauantaina Anniina nakksa mut ja Ricon Pukinmäkeen mistä Päivi otti kyytiin ja suunnattiin Millilään. Melko pian lähdettiin hikiselle kahden tunnin lenkille Lemmenlaaksoon missä Rico innostui oikein kunnolla polskimaan joessa. Ei tokikaan UIMAAN, eipäs nyt liioitella,mutta kahlaili sentäs. Milli sai kyllä illalla syödä Ricon kupista ja vetää korvasta ja läimiä tassulla,eikä Rico välittänyt mitän. Eihän nyt siskolle saa!

Sunnuntaina sitten auton nokka kohti Hyvinkään maastoja. Kovin suuria odotuksia ei Ricon kohdalle ollut, Rico on "ihan ok" juoksija muuta tuskin koskaan mikään kärkikolmikon koira. Alkuerään saatiin onneksi Chai-sisko pariksi: eipä tarvinnut pelätä rutinoita lopussa. Jo ennen pisteidenlaskua olin todella tyytyväinen Ricon juoksuun: Rico juoksi niin hyvin kuin sen taidoilla ja kyvyillä pystyy. Poika pisti kaikki peliin joten ei voi kuin olla tyytyväinen. :) Valitettavasti pisteet, 212, ei riittäneet huikeaan finaalirajaan asti joten tuntui siltä kuin olisi käynyt Hyvinkäällä hieman pitemmäksi venähtäneissä tiistai-illan treeneissä. :) Päästiinpähän kuitenkin kipuamaan jo seitsemänneksi meidän maagiselta yhdeksänneltä sijalta. ;)

Koira olikin hyvin väsynyt kun päästiin kotiin, vielä tänään maanantaiaamuna sitä piti suurinpiirtein potkia ulos pissalle. Hauska viikonloppu kaiken kaikkiaan, paljon hyvää seuraa ja erilaista häppeninkiä. Kiitokset vaan kaikille tutuille.

9.7.  Maastoilua,lenkkiä ja uusia tavaroita

Eilen tiistaina oli vapaapaäiväni,mutta mikäs vapaapäivä se sellainen on ellei olisi sata asiaa hoidettavana...Ensin lähdin Korsoon hakemaan rokotuskorttiimme puuttuvaa rabies-tarraa. Rokotus oli siis toki annettu mutta tarra oli unohtunut laittaa. Mustialan maastoissahan tästä tuli polemiikkia joten ajattelin nyt hoitaa sen pois alta ettei Hyvinkäällä tule samaa ongelmaa. Todellakin outoa ettei kukaan ole huomannut asiaa aikaisemmin,minäkään.Noloa. Samalla reissulla piti ihan vaan piipahtaa eläinkaupassa.Matkaan tarttui uusi panta, kolmekymmentäsenttiä hirven selkärankaa ja hieno, kaninkarvalla päällystetty patukka. Kyllä nyt äijän kelpaa...

Illalla suunnistimme Caritan suosiollisella avustuksella Hyvinkäälle juoksemaan. Kuljettajamme Carita oli ollut kaukaa viisas ja varannut korvatulpat automatkalle. :) Ricohan siis rupeaa jo siinä soratiellä kiljumaan kuin mikäkin mölyapina. Saavuttuamme perille nappasin Ricon heti autosta ulos että mennään katsomaan mikä numero siellä juoksee. Päivi&Milli ja Janica tulikin meitä jo vastaan; on kuulemma kiva kun kuulee milloin me tullaan. Rico on ihan vähän vaan kiljukaula.

Laitettiin sitten Päivin kanssa Rico ja Milli juoksemaan yhdessä maastoon. Milli yllätti porukan positiivisesti: hinkui ja veti vieheen perään!Hyvä Milli. Selkeästi viehe on aina vaan kiinnostavampi Millin mielestä. Positiivinen juttu myös se että Milli malttaa kuitenkin odottaa rauhassa, se ei siis väsytä itseään jo ENNEN juoksua (toisin kuin eräs surullisen kuuluisa repijä-Rico). Sain itse lähetettyä Ricon ja loput 30 sekuntia jätkä pysyi otteessa pelkällä panta-nivus-otteella, joten hyvä minä! :) Koirat juoksi oikein hienosti ja Milli intaantui lopussa vieheellä jopa murisemaan Ricolle. Ties mikä tappaja siitäkin neidistä vielä kuoriutuu... ;)

Chai olikin jo aikaisemmin juossut oman osuutensa radalla, joten siitä sitten vaan vielä porukalla jäähdyttelylenkille metsään. Ensin piti soittaa Pinjalle ja varmistaa että missä he ovat. Ei oikein tehnyt mieli päästää Ricoa ja Chaita irti kun niiden ällötyksen kohteet Eddie ja Ada ois voinu tulla vastaan...Hetken odottelun jälkeen metsä oli vapaa "syöpäläisistä" (terveisiä vaan tytöille ;) ) ja lenkki voi alkaa. Kaikki oli tosi nätisti koko ajan, ja vaikka törmättiinkin pari kertaa muihin, Ricokin tuli pienellä karjumisella luokse eikä mitään kohtauksia syntynyt.

Illalla kotona Rico sai sitten hirvenluunsa ja aikas onnellisen näköisenä sitä jyrsikin. Sitä vain ihmettelen että miksi kaikkien luiden pitää aina haista ihan kuolemalle??Järkyttävä lemu koko kämpässä.

Tänään oli iloinen asia odottamassa postilaatikossa: Valkeisen Jukalta tilaamani juoksukoppa on tullut!!Äkkiä postiin enen töihin menoa. Ja voi, mikä kaunotar se oli!Aivan upea ja joka euron väärti. Kunpa pääsisi jo kotiin sitä sovittamaan. Nythän meillä on sitten kaksi koppaa mutta toisaalta, mitäs se haittaa.

Loppuviikko menee myös (yllättäen) koirakarkeloiden parissa, niistä lisää myöhemmi kun on jotain kerrottavaakin.

5.7. Lenkkiä ja lepoa

Tänään suunnattiin Ricon ja kaverini Caritan kanssa Lemmenlaaksoon Järvenpäähän lenkille Janican, Chain ja Chilin kanssa. Rico oli taas ihan piparina koko koira,kun pääsi tyttöjen kanssa lenkille. Kiitettävän usein tuli kyllä mammaakin moikkaamaan, vaikka olikin ihania neitosia matkassa. Chili oli välillä Ricon milestä ihan tyhmä kun meni jokeen polskimaan-- Ricon mielestä sellaset paikat on yhtä väärallisia kuten esim. kallionkielekkeet ja korkeat kivet. Ainakun joku,ihminen tai koira, menee paikkaan, jonka Rico mielessään luokittelee vaaralliseks,alkaa haukkuminen: Heti pois sieltä!!Olisittepa nähneet Ricon ilmeen juhannuksena kun tämä bongasi pikkusiskoni uima-altaassa...Ricon mielestä se oli vähintäänkin Tappajahai all over again.

Lenkki meni mallikkaasti,taisinpa todeta että se oli sivistynein lenkki aikoihin tällä kokoonpanolla: tytöt eivät yrittäneet porukalla nirhata Ricoa eikä Rico kaatanut ketään. :)

Illaksi ja yöksi lähdimme sitten Caritalle löhöiltaan. Ricokin on saant rinkeliä ja tortillaa joten ei pitäisi äijän valittaa. ;) Myös ananas kelpasi hyvin ja olisi varmaan syönyt sitä vaikka kuinka paljon. Rico on vaan niin ihmeellinen aina Caritan luona: menee tämän viereen sänkyyn makaamaan (jopa nukkumaankin) vaikka mamman vieressä sohvallakin olisi tilaa. Rico ei kyllä tasan KOSKAAN eikä kenenkään mun ihmisen kohdalla tekis tollasta valintaa. Näin se mamma unohtuu kun saa vähän tortillaa ja ananasta... :)

3.7. Juoksutreeniä ja räpylöiden kasvatusta

On ollut hiljaiseloa viime aikoina joten ei nyt ole ollut hurjasti päivitettävääkään. Nämä kesän mahtavat kelit vetää niin emännän kuin koirankin mielen matalaksi. Jatkuvasti sataa.Ihan koko ajan. Siitä otsikkokin: sataa niin paljon että tätä menoa meille molemmille kasvaa kohta räpylät! Mielikuvitusta saa käyttää että saa Ricon raahattua lenkille,jätkä kun ei sateesta tykkää. Pari päivää on mennyt niinkin että jätkä pitkin hampain suostuu kävelemään 20 metriä että pääsee pusikkoon pissalle ja sitten selkä kyyryssä äkkiä kotiin (koska jos sateella menee kyyryyn littanaksi,kastuu vähemmän, eikös juu?).

Tiistaina onneksi oli poutaa joten lähdettiin Sonjan ja Rudyn kanssa Hyvinkäälle. Sonjalla oli toiveena saada Ruuti innostettua lajista tutun kaverin kanssa, ja minä taas halusin Ricolle rähinävapaan juoksun sellaisen juoksukaverin (lue: nartun) kanssa jota Rico ei millään muotoa koe uhkana.

Mölinä oli taas melkoinen, kun päästiin noin parinsadan metrin päähän rataa. Mietityttää tulevat Hyvinkään maastokisat että mitähän niistä tulee kun Rico parkkiksella taatusti tajuaa miksi siellä ollaan. Jaksaakohan se juosta ollenkaan jos mölyää autossa tuntikausia??Toisaalta,ehkä se sitten olisi vähän rauhallisempi... >:)

Lähetys onnistui hienosti,vaikka Janica pudottikin minut maan pinnalle muistuttamalla että kisoissa ei saa lähettää hihnan avulla.Pöh,typerä sääntö. Joka tapauksessa,pikkurillistä löysin tänään yhden mustelman joten erittäin onnistunut lähetys meidän mustelma-tilastoilla. Ruuti lähti Ricon perään kuin raketti ja olisi taatusti mennyt ohi jos olisi halunnut. Ricoa selvästi lopussa ketutti koppa, kun se päässä ei päässyt repimään viehettä joten Rico teki kyllä kaikkensa että olisi saanut kopan pois päästä. Eipä vaan irronnut, kiitokset Pienille Tassuille! :) Helpottaa tietää että jos tuollaisella riuhtomisella ei koppaa pois saa, niin ei ehkä tarvi olla kisoissakaan loppurähinöistä ihan niin huolissaan.

27.6. Mustialan kisat takanapäin...Vieläkin vätystää, oli rankka päivä mutta (kuten useammalla kotisivulla jo todettua ;) ) kiitokset seurasta erityisesti Janicalle,Ninalle,Pinjalle ja Elinalle ja Tommille isot kiitokset lähettämisestä.

Jännitystä kohoteltiin jo keskiviikosta asti  kun mentiin Janican ja Chain luo Pukkilaan yökylään. Spekulointia jatkui aamuyöhön asti ja niinpä sitten matkalla Mustialaan taisin autossa hieman torkahtaakin. Loistavaa matkaseuraa siis! ;) Koppakin saatiin heti ostettua ja alun sekoiluista selvittiin. Ricon nimi oli tosiaan vaihtunut Chain nimeksi ja siellä oli kaksi Mvlionwolf My Little Allyä juoksemassa. Naureskelin Janicalle että ei se kumma ole kun ne aina pärjää niin hyvin--nehän vetää huijaamalla tuplapisteet! :) Rokotuskortista ei löytynyt merkintää rabieksesta vaikka se tasan on annettu. Soitto lekurille pelasti tilanteen onneksi. Aika outoa että kukaan ei näyttelyissä yms. oo koskaan huomannu että sitä merkinää ei ole. Täytyy vierailla siellä eläinlääkäriasemalla että saa sen tarran niin eipähän tarvi enää saada sydäriä tuon takia. Taisin olla jo hivenen epäkohtelias sille juoksupaikan lekurille mutta arvatkaa vaan oliko vähän hermot pinnassa...

Ja sitten lähettäjää etsimään. Tamun Tommi oli jo edellisenä päivänä ystävällisesti ilmoittautunut lähettäjäksi ja vakuutti että muitakin kyllä löytyy jos Rico juoksee esim. just Tamun tai Paavon kanssa joka myöskin oli Tommin lähetettävänä. Helpotus oli suuri kun tämä mystinen lähettäjä vihdoin ilmestyi näköpiiriin: j---lauta,mies oli varmaan kaksimetrinen korsto! :) Erinomaista. Rico on sellanen pöhelö että kun sitä touhua katsoi niin eipä mulla olisi voimat piisanneetkaan,ei lähellekään.

AE-pariksi tuli Tau. Kyllä pulssi nousi,Ricosta kun ei tiedä mitä tekee kun tämä oli vasta toinen kisa ja se ei erikoisemmin rhodeuroksia rakasta. Pieni huomautushan siltä Taulle tuli melkein heti lähdössä,mutta ei vaikuttanut pisteisiin (Tau kai ärähti takaisin??). Lopussa tuli kähinää mutta onneksi Tommi ja JP olivat varautuneet ja erottivat jätkät nopeasti toisistaan, TYYLILLÄ: Tau kannettiin paikalta pois. :) AE pisteet 211, ihan kelpo suoritus.

Finaalipariksi tuli sitten Eddie. Voi Eetvartti-parka,me jo melkein pidettiin hiljainen hetki kun pelättiin Ninan kanssa että tuleeko Eetusta jauhelihaa. Itsellä oli vakaa päätös että jos Rico rupeaa Eddietä retuuttamaan niin tämä oli sitten meidän viimeinen kisa. Onneksi kaikki menikin ihan hyvin, alkumutkassa Rico taisi jotain ärähtää mutta Eddie ei tästä piitannut mitään ja niin pojat tuli hienosti "toimeen" ja keskittyivät olennaiseen. Loppu oli jännittävä koska Eddie oli ensin vieheellä ja Rico lähestyi sitä apinan raivolla. Kauhulla katsoin että näinköhän Rico menee heti antamaan kurinpalautusta. Eikö mitä, pelastava enkelimme Tommi ohjasi kädellä (täytyy tästä varmaan lähteä agilityyn jos Rico on noin herkkä ohjauksille ja vielä siinä mielentilassa) Ricon vieheeltä sivuun ja niin Eddie sai natustella sitä rauhassa Ricon jolkotellessa muutaman metrin päähän. Sorry folks,ei saatu sitä lupaamaamme verilöylyä! ;) Nyt meni popparit ja limsat hukkaan.

Lopputuloksena Rico yhdeksäs,pisteitä 446 eli SAn juoksu. Tyytyväinen täytyy olla, eipä Ricosta taida ikinä mitään huippua tulla mutta niin kauan kuin juoksu on "siistiä" (ei hyöki/häiriköi) ja kivaa niin jatketaan tätä harrastusta. Thumba veti mahtavasti ensimmäiseksi ensimmäisessa kisassaan, onnea vielä kerran Irina!Chai-sisko oli upeasti toinen (käsi pystyyn kenelle Chain pärjääminen tuli yllätyksenä...no...ei näy mitään..)

Tämmöistä tällä kertaa. Nyt levätään hetki ja sitten uusiin koitoksiin!

25.6. Jotain päivitystä pikkuhiljaa...työpaikan kone jumittaa vähän väliä (ei oo YHTÄÄN menny hermot...) joten ollu hiukka haastavaa tämä päivitys. Ricon terveydentilasta huolestuneille tiedoksi, äijä on voimissaan. :) Tänään menemme Janican ja Chain luo Pukkilaan yöksi ja huomenna suuntaamme MUstialaan maastokisoihin. Ihan hyvällä pohjalla tää homma: ei oo koppaa eikä lähettäjää. :/ Ninalta kuulin että Pienet Tassut on tulossa paikalle myymään koppia joten toivotaan että löytyy spiva. Onneksi on kuitenkin jo pari lupautunut lainaamaan koppaa joten eiköhän tästä selvitä.

Lähettäjäongelma onkin sitten toinen juttu...mielellänihän minä Ricon itse lähettäisin mutta kun ei ole tarpeeksi ruista ranteessa! Ricolla on niin paljon intoa ja voimaa yhdistettynä ehkä kahteen aivosoluun siinä vaiheessa kun viehe on näköpiirissä että on kyllä hieman hankalahkoa. Aion ripustautua jonkun miespuolisen kaulaan ja vedota ritarillisuuteen... :)

Toivotaan että maastot menee hyvin. Tulokset ehtii varmasti ensin yhdistyksen palstalle mutta päivittelen tietysti niitä tännekin sitten kun ehdin. Ja jo etukäteen: onnea kaikille kisatovereille, meistä ei niin suurta pelkoa ja vastusta (ainakaan vielä) muille taida olla. ;)

21.6. Juhannustunnelmia

Juhannus on mennyt melkoisen vaihtelevassa säässä. Rico kun ei erityisemmin vesisateesta välitä niin on sitten täytynyt keksiä kaikkea "korvaavaa" puuhaa kun on hieman hankala raahata melkein viisikymmentäkiloista koiraa väkisin lenkille...

Torstaina kävimme parin ystäväni kanssa paistamassa makkaraa kodalla. Toinen näistä ystävistäni oli mies (terveisiä vaan Jussille ;) )ja Rico tälle vähän murisi ja haukkui kun Jussi loikkasi auton kyytiin. Pöhkö poika. Rauhoittui kuitenkin nopeasti kun tajusi että autollahan tässä mennään ja sehän tarkoittaa aina sitä että mennään jonnekin kivaan paikkaan. :) Varsinkin kun mukana oli ihmisystävä Carita,josta Rico niin kovasti tykkää. Kodalla sai pitää koiraa vapaana,joten Rico nautti kirmailusta ja oman eväsluunsa syömisestä aurinkoisella nurtsilla. Toki piti "vähän" ihmisiltäkin makkaraa kerjätä. :) On se niin kiva kun sen voi helposti ottaa mukaan melkeen minne vaan.

Perjantaina viihdytettiin Ricoa vetämällä viehettä. Pikkuveljeni veti mopolla muovipussia (kyllä,Rico on niin yksinkertainen että menee ihan sekaisin muovipussistakin kunhan siitä "tehdään" viehe) noin 150 metrin matkan ja kivaa oli. Muovipussiparka suolistettiin innokkaasti. :)

Tänään lauantaina kävimme Ricon kanssa vaihteeksi ihan kahdestaan pelloilla lenkillä. Yhtäkkiä veto-ojasta,noin kahden metrin päästä meistä,lähti pitkin ojaa porskuttamaan sorsa tuhatta ja sataa. Rico ampaisi perään kuin ohjus!Siinä sitten ihmettelin hihna kädessä kun koira juoksee kauas horisonttiin. Hetken päästä tuli takaisin kun kumma kyllä ei saanut lentävää sorsaa kiinni. ;) Ojassa oli kuitenkin vielä kuusi poikasta polskimassa. Sain tehdä kunnolla töitä että sain Ricon pois ojalta häiritsemästä vauvalintuja. Rico kun oli vakuuttunut että ne pitää syödä...Hurja peto.

Sitten vähän kurjempia kuulumisia...huomattiin tänään että lattialle oli ilmestynyt verisiä pisaroita.Ei muuta kun koira vessaan ja tutkimaan,melkein arvasinkin jo siinä vaiheessa mistä on kyse. Heppinsä päästähän se vuoti,kuten pelkäsinkin. Kirosanakirosana. Ricolla oli eturauhasentulehdus viime syksynä, mutta se meni ohi lääkekuurilla ja testosteronitasoa alentavalla hormonipiikillä. Siitä lähtien on takaraivossa kytenyt pelko että mitäs jos se uusii. Keväällä ei ollut mitään oireita, mutta vein varmuuden vuoksi Ricon eläinlääkäriin tutkittavaksi pari kuukautta sitten. Eturauhanen oli normaali eikä virtsanäytteessä ollut mitään erikoista. Nytkö se piru on sitten kuitenkin uusinut...Täytyy viedä poju lekurille jahka kotiudutaan takaisin Espooseen. Ihan normaali se muuten on,syö ja juo hyvin eikä tarpeiden teossa ole ollut mitään poikkeavaa. Toivottavasti tästä selvitään lääkkeillä eikä tarvitse leikkauttaa, vaikka tietysti niin tehdään jos terveys sitä vaatii.

19.6. 2008

Hiki hatussa olen vääntänyt Ricolle kotisivuja,koska täytyyhän nyt sessellä omat sivut olla!Kirosanojen määrää ei paraskaan matemaatikko pystyisi laskemaan mutta ehkä tämä tästä...:)

Lähdimme juhannuksen viettoon pohjanmaalle vanhempieni tykö. Rico on jo tänään ehtinyt olla vanhempieni 3-kuukautisen jämtlanninpystykorva Ronin hyökkäysten kohteena. Todella kiltisti Rico kestää kaikki näykkäisyt,välillä pitää vähän urahtaa jos meno naskalihampaalla käy liian kovakouraiseksi. Kohta täytyy Alisan kanssa lähteä lenkille niin saa Rico-parkakin kehittyneempää seuraa.